Näin Taipalsaaren kyläpyöräilyn viikolla ajattelin avata hieman omaa leipälajiani maantiepyöräilyä vähän enemmän. Aion kertoa hieman mikä siinä on parasta ja lopuksi hieman reitistä, jonka haluan teille jakaa. Tämän kuukauden lenkkinä on todellinen fiilistelylenkki Taipalsaaren upeimmilla teillä!
Maantiepyöräilyssä parasta on ehdottomasti se vauhti, liitäminen teiden päällä ja kilpailut! Tykkään ihan älyttömästi siitä tunteesta, kun se pyörä vaan kulkee ja se tekee juuri kuin sille sanoo. Toki näitä päiviä ei ihan aina tule vastaan, mutta yleisestikin tunne matkan taittuvuudesta ja tarkasta ohjautuvuudesta luo tunteen, joka siinä lajissa vetää puoleensa. Lenkeistä tulee maantiepyörällä helposti seikkailuja, kun sillä pääsee sen verran kauemmas ja pyörälenkkeihin saa kyllä aikaa uppoamaan ihan kiitettävästi!
Kilpailuissa nautin adrenaliinista, taktiikkapuolesta ja yhteispelistä. Maantiepyöräily on joukkuelaji, jossa kilpaillaan joukkueena joukkueita vastaan. Meillä seurassani TWD-Länkenissä joukkuetoiminta näkyy kaikessa kilpailumatkoilla: me matkustamme, elämme, lämmittelemme, kilpailemme, voitamme ja häviämme yhdessä. Seuramme huoltajilla ja valmennusjohdolla on suuri merkitys kilpailun kulussa; yleensä joukkueenjohtajamme suunnittelee taktiikan meidän puolestamme tai meidän kanssamme keskustellen, ja sitä sitoudumme kaikki noudattamaan.
Tavoitteena on saattaa ainakin yksi meistä, riippuen kilpailusta, mahdollisimman tuorein jaloin loppuratkaisuihin mukaan ja saavuttaa sen eduin joukkueellemme voitto. Se voi tarkoittaa sitä, että kulutamme osan miehistämme sen toteuttamiseen. ”Apukuskin” tehtävänä voi kilpailussa olla esimerkiksi juomapullojen ja kisaeväiden hakeminen kilpailun aikana huoltoautosta porukan takaa, ”kapteenin” suojaaminen tuulelta tai vaikka hänen saattamisensa irtiottoon mukaan. Hienoimpia hetkiä ovat kilpailuissa ne, kun kykenemme joukkueena saavuttamaan jotain, joka muuttaa kilpailun kulkua merkittävästi ja johtaa hyvään lopputulokseen. Hienoa on ehdottomasti myös se uhrautuvuus, jota joukkueestamme löytyy. Jos kaverilla on parempi päivä ja paremmat mahdollisuudet voittoon kuin itsellä, oma kilpailu käytetään hänen auttamiseensa, meni oma kilpailu sitten miten vain. Joukkuehenki ruokkii ja kannustaa yrittämään, edes toisen puolesta silloinkin, kun ei enää oikeasti jaksaisi.
Maantiepyöräilyssä kilpailut ovat pituudeltaan yleensä sadasta kilometristä 200:aan kilometriin, riippuen maastosta ja kilpailusta. Kilpailut ovat yksi- tai monipäiväisiä. Sitten on olemassa myös lyhyempiä kortteliajoja, joissa kierretään lyhyempää kierrosta usein kaupungissa, ja niissä matkaa määrittää usein myös aika. Tyypillinen kortteliajo tai kriterium kestää tunnin ja muutama lyhyttä 1-2 kilometrin kierrosta. Minun pisimmät kilpailuni ovat olleet neljä-viisipäiväisiä ja niissä on ajettu yhteensä noin 400–700 km. Pisin yhden päivän kilpailuni on ollut Rhodes GP, jonka kokonaismatka kaikkinensa oli noin 200 km. Muita noin 200 kilometrin kilpailuja ovat olleet mm. Scandinavian Race in Uppsala ja Hansa Bygg Kalmar Ruotsissa. Lisäksi SM-kilpailut ovat tyypillisesti karvan alle 200 km.
Tätä blogia kirjoittaessani olenkin seuramme leirillä, jossa valmistaudumme alkavaan kilpailukauteen. Päivämme ovat hyvinkin treenipainoitteisia ja pientä väsymystä on varmasti tiedossa jaloissa! Tässä ote päiväohjelmastamme:
Ti 11.5.
08:00-09:15 Herätys ja aamupala
09:30-12:00 Treeni (tempoa yksittäin ja pareina maantiepyörillä)
12:30-13:30 Lounas
14:00-17:00 Treeni (reipasta matka-ajoa, välissä irtiottotreeniä)
17:30-18:30 Päivällinen
18:30-19:00 Palaveri (tarvittaessa)
Ke 12.5.
08:00-09:15 Herätys ja aamupala
09:30-12:00 Treeni (reipasta matka-ajoa, välissä 4 x 10 min joukkueajoa)
12:30-13:30 Lounas
14:00-17:00 Treeni (perusPK, välissä 2-3 lyhyttä spurttia)
17:30-18:30 Päivällinen
18:30-19:30 Sauna + pulahdus virkistävään Kukkaseen (jos mahdollista)
Halusin jakaa teille tämän blogin yhteydessä lisäksi vielä yhden lempparireittini maantiepyörällä fiilistelyyn Taipalsaarella! Reitti lähtee Röytyn kotiseututalolta, kulkee kauniin Toijantien kautta Vehkataipaleelle, sieltä maalaisteitä Rehulaan, käy Sarviniemessä pyörähtämässä (siellä on ihan parasta käydä hetki hengähtämässä!!) ja noukkaisee hienot gravel-pätkät ennen saapumista Leväseen, josta takaisin kirkolle. Tämä lenkki tulee ajettua usein ennen pidempiä kisareissuja, kuin viimeisinä tuulahduksina Saimaata ennen pidempää reissua. Voit ladata lenkin suoraan pyöräilytietokoneeseesi tai tarkastella sitä alla olevasta linkistä.
Loppuun vielä vinkit pyöräntarkistukseen ennen pyöräretkiä:
-öljyä ketjut
-purista jarruja ja nytkytä pyörää; katso, onko klappia esimerkiksi ohjainlaakereissa
-tarkista samalla jarrujen toimivuus
-tarkista ilmanpaineet
-kiristä löysällä olevat pultit
-säädä tarvittaessa vaihteet
Mukavaa kyläpyöräilyä ensi viikonloppuna! Nähdään pyörälenkeillä!
-Julius