Taipalsaari-henki

Yhdessä verkostoituen ja toisiamme tukien.

Olemme aktiivisesti mukana niin sisäisissä kuin ulkoisissakin verkostoissa. Osallistamme sidosryhmiä. Teemme kestävän kehityksen mukaisia valintoja turvataksemme nykyisille ja tuleville taipalsaarelaisille hyvät elämisen mahdollisuudet. Olemme asukas- ja yrittäjäystävällisiä.

Kutila tulee - oletko valmis?

Esteet, hidasteet, soraäänet, moneen kertaa muuttunut merkitys ja vastentahtoiset maanomistajat. Tämä oli hanketta etäältä seuranneen logistiikkaan ja liikennejärjestelmiin keskittyneen projektityöntekijän ja Saimaalla veneilevän tuntemus Kutilan kanavasta ennen hankkeeseen hakeutumista. Ei siis kovin mairitteleva ja houkutteleva näkymä etäämmältä katsottuna tulla töihin Taipalsaarelle. Koti-ikävä oli kuitenkin kova ja päätös paluusta Etelä-Karjalaan tehtynä, joten ei muuta kuin härkää sarvista ja hommiin vaikka hammasta purren. Ilokseni sain heti alkuun kuitenkin huomata, että kauas kantautuva klikkiotsikointi ja sosiaalisen median rinnakkaistodellisuus eivät vastanneet sitä todellisuutta, jonka parissa työni Taipalsaaren ja Lappeenrannan yhteistyöryhmän alaisuudessa ja Etelä-Karjalan maakuntaliiton rahoittama olen saanut tehdä.

Taipalsaari luottavana lähityöyhteisönä on miellyttävä paikka tehdä töitä. Olen nauttinut työni sisällöistä sekä erityisesti sen mukanaan tuomasta matkasaarnaajan roolista sekä monista muista keskusteluista alueen ihmisten kanssa. Olen myös löytänyt Taipalsaaren mahtavat hiihtomaastot sekä talkoovoimin ylläpidettävät latuverkostot ja ulkoilumahdollisuudet, jotka toimivat tärkeänä vastapainona työlle. Tämä nyt noin 10 kuukautta käsissäni kulkenut viestikapula, jota myös ikiliikkujaksi on voinut kutsua, on itsessään siis jo ylisukupolvinen tarina, joka katsojan näkökannasta riippuen on ikuinen unelma tai jatkuva harmituksen aihe tai kehittämisen este. Olen kuitenkin kokenut, että myös hieman pelottavalta tuntuvien muutosten tuomien huolien kuuntelu sekä näistä keskustelu ja ennen kaikkea oikean ja ajantasaisen tiedon jakaminen on lisännyt ymmärrystä puolin ja toisin. 

Positiivista kierrettä alueelle on ollut edistämässä ja samaan hiileen puhaltamassa myös erittäin laaja joukko itäsuomalaisen edunvalvontaverkoston valiojoukkoa. Tältä ryhmältä saatu taustatuki ja ihmisten sekä verkostojen tuntemus on ollut todella merkittävässä asemassa hankkeelle myönnetyn kokonaisrahoituksen saamisessa. Taipalsaarelle onkin myönnetty nyt sen historian suurin yksittäinen valtion myöntämä rahoitus 12,5 miljoonaa euroa Kutilan hankekokonaisuuden suunnitteluun ja rakentamiseen.

Hankkeen kokonaisrahoitus, joka koostuu valtion myöntämän rahan lisäksi myös Taipalsaaren sekä Lappeenrannan valtuustojen tekemistä rahoituspäätöksistä hankkeelle, vie sen kohti pääsuoraa ja viestin ankkuriosuutta, jonka aikana moneen kertaan muovailtu möykky konkretisoituu teknisiksi yksityiskohdiksi sekä tarkennetuiksi aikatauluiksi.

Samaan aikaan kun nyt käynnistetään yksityiskohtainen tekninen suunnittelu ja rakennussuunnittelu, on käynnissä myös vesilupaprosessi. Lupaprosessi on pakollinen ja sillä varmistetaan, että kaikkia asianosaisia kuullaan ja he saavat mahdollisuuden esittää näkemyksensä ja vaatimuksensa vesiluvan myöntämisen ehdoiksi. Tämän kuulemisen jälkeen lupaviranomaisen tehtävänä on punnita kaikkien asianosaisten näkemykset ja päättää, onko hankkeen yhteiskunnalle esitetty hyöty sen yksittäisiä esitettyjä haittoja suurempi. Tästä punnitsemisesta vesilupaprosessissa loppujen lopuksi on siis kysymys.

Kutila tulee, oletko valmis? on siis erittäin ajankohtainen kysymys. On alueen asukkaiden ja yrittäjien tehtävä määrittää seuraavaksi tarinan suunta sekä ottaa kaikki ilo irti alueelle myönnetystä rahoituksesta. Paikallisten ideat tulevat siis muodostamaan Kutilan kanavan tarinan jatkumon ja alueen yrittäjien tarjoamat palvelut määrittämään rakennusvaiheessa alueelle jäävän rahan määrän ja jatkossa sen, millaisen elinvoimapyrähdyksen tämä investointi tulevaisuudessa alueelle tarjoaa.    

Ilokseni olen saanut huomata useiden tällaisten konkreettisten, alueen ympärille ja tähän tarinaan nivoutuvien esitysten esiinmarssin kesän jälkeen.   

Kirjoittanut Jukka Hasu

Putronniemen Muinaistulilla musisoitiin, tarinoitiin ja viihdyttiin

Elokuun viimeisenä lauantaina Mooses Putron kotimuseolla Karhunpäässä vietettiin Muinaistulien yötä. Putronniemen pitkällä hiekkarannalla tuikkivat kymmenet soihdut valaisisten tummaa elokuun iltaa. Taiteilijavieraina olivat näyttelijä Eeva Litmanen ja musisoijat Eila ja Elin Pöllänen Ruotsista.

Muinaistulilla on oma tarinansa. Niitä polttamisella halutaan korostaa Itämeren alueen kulttuuriperinnön säilyttämistä ja edistää ihmisten vuorovaikutusta. Merkitykseltään tapahtuma siis eroaa samaan aikaan vietettävästä Venetsialaisista, joka on alun perin ollut huvilakauden päättäjäisjuhla.

Hajallaan asuville inkeriläisille Muinaistulien ajankohta sopii paitsi symboloimaan omia juuria, myös inkeriläiseen kansanperinteeseen. Entisessä Inkerissä vuoden kierto oli syklinen: Aika kiertää kehää vuodenaikojen mukaan. Siirtymävaiheet olivat monella tavalla merkityksellisiä. Niistä aukesi näkymiä myös tulevaan.

Pärttylin päivä 24.8. oli yksi vuodenkierron merkkipaaluista. Myös kolmen päivän päästä Pärttylistä oleva päivä, siis 27.8, oli erittäin tärkeä. Jos tuolloin satoi, sade jatkui Mikkelin päivään asti. Jos taas oli poutaa, niin syksystä tuli kaunis.

Se saadaan nähdä. Muinaistulien yötä helli lähes trooppinen lämpö.

Mie synnyin ilomäellä,

iloin kasvoin kartanolla,

iloin söin, iloin makasin.

Näyttelijä Eeva Litmanen tarinoi maankuulusta esiäidistään Larin Paraskesta, jonka elämään mahtui paljon muutakin kuin iloa. Eeva on Parasken tyttärenpojan pojantytär. Parasken hahmo oli läsnä jo Eevan lapsuudessa.

Paraske syntyi vuonna 1833 Inkerissä Lempaalan Miskunmäellä. Hänen polkunsa maaorjan tyttärestä yhdeksi suomalaisen kansallisen kulttuurin kirkkaimmista symboleista on ollut huikea. Paraskea on luonnehdittu monin ylistävin attribuutein: Inkerin lauluemo, Muistinero, Kansanrunouden ikoni, Ilmiömäinen ihminen, Suullisen kulttuurin jättiläinen, Suomalaisen sanataiteen kantaäiti, Karjalaisen ja kalevalaisen runokulttuurin huipputulkki. Lähitulevaisuudessa saadaan nähdä, kasvaako attribuuttien luettelo vielä yhdellä. Eeva tietää, että Paraskea ollaan kanonisoimassa Suomen ortodoksikirkon ensimmäiseksi naispyhäksi.

Parasken tähti nousi aikana, jolloin innostus karealismiin oli huipussaan. Häneltä on merkitty muistiin 1 343 runoa, joissa oli noin 32 000 runonsäettä, 1 750 sananlaskua, 336 arvoitusta ja lisäksi itkuvirsiä. Larin Parasken persoona inspiroi monia ajan taiteilijoita, mm. Albert Edelfeltiä ja Eero Järnefeltiä ja Jean Sibeliusta. Kerrotaan, että porvoolainen pastori Adolf Neovius tapasi Parasken sattumalta runonkeruumatkallaan vuonna 1887, Myöhemmin Paraske asui jopa Neoviuksen luona muutamia vuosia vuosina 1891–1894 miehensä Kaurilan Larin kuoleman jälkeen.

Kala etsii miss on syvä – ihminen miss on hyvä

Paraske oli avioitunut Suomen puolelle Vaskelaan itseään vanhemman ja sairaalloisen Kaurilan kanssa vain päästäkseen eroon orjuudesta. Elämä Vaskelassa ei ollut helppoa. Paraske joutui elättämään perhettään vetämällä hiekkajaaloja Taipaleenjoella ja kantamalla halkoja. Lisäksi hän haki Pietarin lastenkodista orpolapsia kasvatettavakseen. Venäläisten orpolasten kasvattaminen oli tuohon aikaan yleinen elinkeino Karjalankannaksella. Kasvatteja Paraskella oli yhteensä yli 50. Omia lapsiakin oli 9, joista kuitenkin vain kolme selvisi aikuiseksi. Käytännössä Paraske oli raskaana tai rintalapsen äiti lähes koko aikuisikänsä.

Köyhyys varjosti myös Parasken loppuelämää. Kotitorppa joutui vasaran alle maksamattomista veroista. Mutta toisin kuin usein on kirjoitettu, Paraske ei kuollut yksin ja hylättynä. Eeva Litmanen tietää, että sukulaiset ja naapurit pitivät hänestä huolta.

Ei niin hyvä ette suutu – ei niin huono, ettei lepy

"Larin Paraske oli hyvin uskonnollinen ihminen. Hän teki ristinmerkkejä ja opetti lapsia. Jos muuta ei sattunut olemaan, hän sujautti leipäpalan kylään tulleelle lapselle. Hän oli loistava käsitöiden tekijöitä ja haastoi mielellään leikkiä. Kirjoittaa ja lukea hän ei osannut, mutta lauloi ulkomuistista kuulemiaan lauluja", Litmanen kertoo.

Alpo Sailo vuonna 1949 tekemä veistos Larin Paraskesta Hesperian puistikossa. Se on yksi harvoista naismerkkihenkilöille koskaan pysytetyistä patsaista. Paraskelle on myös nimetty oma katu Helsingin Kaarelassa.

Miull on laulut kämmeneilläin

Larin Parasken runot ovat innostaneet myös Eila Pöllästä. Muinaistulien illassa kuultiin useampiakin Parasken runoihin säveltämiä lauluja. Vuosisatoja vanhat kalevalamittaiset runot istuivat hienosti uudenlaiseen sävelasuun. Eila säesti lauluaan kitaralla ja tytär Elin viululla. Kuinka kauniisti heidän äänensä täydensivätkään toisiaan. 

Sana auttaa – sana painaa

Ruotsissa asuva Eila on joitakin vuosia sitten voittanut kalevalaisen laulun maailmanmestarin tittelin. Yleisön joukossa oli myös savitaipalelainen Eira Vainikka, joka myös kirjoittaa kalevalamittaisia runoja. Eilan esittämien laulujen joukossa kuultiin myös Eiran runot: Nouse laulut notkelmasta ja Kelle kaunistan kotini. Eiran runojen aiheet syntyvät milloin surusta, milloin ilosta, myös päivän tapahtumista.

Luontoäiti oli suosiollinen Muinaistulien yölle. Ilma oli lämmin kuin etelän mailla, taivas pilvetön ja järvi tyyni. Illan hämärtyessä soihdut tuikkivat rannalla kilpaa tähtien kanssa. Yleisö viihtyi ja nautti loppukesän lumosta.

Väliotsikot ovat Larin Parasken sananparsia.

Muinaistulien yön ohjelmasta vastasivat kuvan naiset. Edessä näyttelijä Eeva Litmanen, takana seisomassa Elin ja Eila Pöllänen. Eevan takana kyykyssä Helena Miettinen, Nouse Inkeri ry:n puheenjohtaja ja Muinaistulien organisaattori.

Muinaistulia on sytytetty myös merkiksi merenkulkijoille ja veneilijöille. Alun perin venetsialaiset oli vesistöjen äärellä vietettävä huvilakauden päätösjuhla, jolloin paikat korjattiin talviteloille ja muutettiin talveksi takaisin kaupunkiasuntoihin. Ensimmäiset venetsialaiset järjestettiin 1840-luvulla Helsingin Meilahdessa Fete Venete -nimellä. Myöhemmin venetsialaisia on vietetty etenkin Kokkolan ja Pietarsaaren seudulla, kunnes tapa on viime vuosina levinnyt muuallekin Suomeen.

Heleä-ääninen Elin Pöllänen esiintyi äitinsä Eilan kanssa ja yhdessä he muodostavat ainutlaatuisen duon. Vieraat viihtyivät Putronniemen hiekkarannalla keskustellen ja loppukesän lämmöstä nauttien.

Kirjoittanut Helena Miettinen

Kyläkävely Illukansaaressa 2022

Ensimmäinen varsinainen Kirkonkylän kyläyhdistyksen järjestämä kyläkävely oli Kirkonkylällä vuonna 2002. Jos tämän kesäinen kävely oli tavallaan juhlakerta, niin sellaiseksi se todella muodostuikin. Kunta oli myös mukana tapahtuman valmistelussa.

Mielenkiintoni Illukansaareen juontui äitini muisteloista, ja niinpä alkoi suunnittelu, miten saareen tutustuminen toteutuisi. Kyselin kirjailija Outi Pakkasta vierailulle Röyttyyn, ja tämä keskustelu poiki Illukansaaren tilannekatsauksen, josta hän pyysi kysymään lisätietoja veljeltään Timo Pakkaselta, Joulupukilta! Timo Pakkanen puolestaan ehdotti, että otan yhteyttä myös Markku Kaulioon, koska Kauliot ovat saaren kesäasukkaita.

Suunnitelma eteni siten, että ensin oli valittava yhteinen päivä, joka sopisi kaikille osapuolille, sellainen oli perjantai 22.7. puolilta päivin alkaen. Nälkä kasvaa syödessä, ja koska oli selvää, että venematkojen kanssa retki tulee pitempiaikaiseksi kuin yleensä kyläkävelymme, rohkenin kysyä Tuula Kauliolta ruokailumahdollisuutta, pitoemäntä kun on. Lisänälkäkin järjestyi.

Käytännön tehtäviksi jäi ilmoittelu ja venematkan järjestely. Suurin osa meni omin venein, Vitsaista tultiin myös kirkkoveneellä, ja Kirkonkylän rannasta yhteiskyytiläisiä oli 15, joten selvittiin neljällä veneellä.

Väkeä alkoi kertyä ja loppulukemaksi saatiin muutama henkilö vaille sata. Kauliot olivat tehneet suuret järjestelyt, jotta vierailijoilla olisi pöytiä ja istumapaikkoja, kaiken kaikkiaan mielenkiintoisia ratkaisuja. Tilaisuus aloitettiin tervetulotoivotuksilla ja keittoruualla kahvit jälkiruokana. Markku Kaulio kertoi saaren historiasta ja Timo Pakkanen kirjailijaperheensä kesänvietoista saaressa. Hänen äitinsä Kaija Pakkanen on kirjoittanut kirjojaan ahkerasti Illukansaaressa.

Kylän tunnettu historia alkaa vuodesta 1734, jolloin Matti ja Antti Illukka muuttivat saareen ja perustivat maatilansa. Antin suvun sukunimi muuttui kirkolta muuttaneen vävyn kautta Pakkaseksi ja Matin sukuun tuli myös kirkolta vävy, jolloin sukunimi muuttui Kaulioksi.  

Aikojen kuluessa Illukansaaren kaksi tilaa pilkkoutui siten, että 1960- luvulla tiloja oli yhteensä yhdeksän, saaren puolella seitsemän ja mantereella kaksi. Historiatietojen lomassa tuli myös esiin, että Illukansaaren historiaa ollaan kokoamassa kirjaksi.

Varsinainen kävelyosuus saaren itäosasta toiselle puolelle kylään oli noin kolme kilometriä polkua pitkin. Polun varrella jonkun matkan päässä oli korkeassa männyssä nähtävyytenä kalasääksen pesä, ja siellä emo lentelikin hälytellen. Perille päästyä käytiin tutustumassa entisiin Pakkasten, Nikusten, Inkin ja Kaulion pihapiireihin. Paluumatka samaa reittiä takasi sen, että helteisen päivän liikunta oli hoidettu.

Lämpimät kiitokset Kaulioille, Timo Pakkaselle kuin myös kaikille mukana olleille, teitte tästä hienon veneily-kävelyn, säänkin puolesta reissusta tuli onnistunut.

Kirjoittanut Aure Niiva

Kokemuksia taipalsaarelaisten ystäväkuntatapaamisista

Hei kaikille, alle sammans, joita kiinnostaa tutustuminen pohjoismaisiin ystäväkuntalaisiimme ja heidän asuinympäristöönsä.

Ystäväkuntavierailuja järjestävät joka toinen vuosi Norden-yhdistykset ja Suomessa Taipalsaaren kunta. Ystäväkuntamme ovat Fjärås-Löftadalen Ruotsissa, Aalestrup Tanskassa ja Nannestad Norjassa.

Sain taas kerran kokea jälleen näkemisen ja kuntalaistapaamisen, jonka tänä vuonna järjesti uusi Norden-yhdistys Övre Romerike Norjassa. Nannestadin kuntaa ei enää ole. Meitä taipalsaarelaisia pääsi matkalle kahdeksan. Tässä kolmipäiväisessä ystäväkuntavierailussa, 17.–20.6. meitä oli yhteensä kuntaliitosten vuoksi poikkeuksellisesti yli sata. Tanskasta ja Ruotsista väki tuli yhteisellä bussilla, mikä kertoo, että ystäviä ollaan ja matkalla lauletaan. Me lensimme. Minun majoittumiseni maatilaperheeseen syvensi entisestään ystävyyden tunnettamme ja mahdollisti tilaretken ja monenlaiset keskustelut elämän menosta ja maan tapahtumista. Hotelliin majoittuvat eivät tällaista herkkua pääse kokemaan.

Muistoja aikaisemmista vierailuista

Vuoden 1995 ystäväkuntavierailu Taipalsaarella lienee vierailuista antoisimmasta päästä koskien ihmisten kohtaamisia. Silloin oli tavoiteltua päästä tutustumaan ihmisten koteihin ja heidän arkielämäänsä. Niinpä bussilastilliselle väkeä, Ruotsista 21, Norjasta 15 ja Tanskasta 16, järjestimme kotimajoituksen. Kiitos taipalsaarelaisille isäntäperheille.  Kun sitten busseissa esittelimme Taipalsaarta ja sen aikaansaannoksia, niin puheen sorinan seasta matkan ajan toistui selvästi sanat sauna ja mökki. Moni olikin majoitettu isäntäväen kesämökille ja ystävyyssuhteita syntyi. Tämäkin todisti miten ihmisten kohtaaminen arjessa ajan kanssa mahdollistaa syvemmän tutustumisen ilmaisukeinojen rajallisuudesta huolimatta.

Vierailut eri maissa ovat hyvin antoisia ja mieltä rikastuttavia. Kun valmistauduimme vuoden 1996 ystäväkuntatapaamiseen Aalestrupissa, pyysin tuttua kesävierastamme, Brita Elomaata, ruotsintamaan Saimaanrannan laulun, koska siinä on niin paljon taipalsaarelaisuutta, Helga Kuisman sanat ja Raimo Turusen sävellys. Sovituskin on taipalsaarelaisen Pekka Holopaisen. Lyöttäydyimme vaimoni Marjatan ja  Anne-Mari ja Visa Tahvanaisen kanssa  farmarivolvooni mukana iso nippu laulun kopioita. Olimme tällä kertaa ainoat Taipalsaaren edustajat. Tanskalaisen railakkaassa päätösjuhlassa jaoimme kopiot osallistujille ja harjoitutimme väen mottolauluumme laulamalla yhdessä sen useampaan kertaan. Voi vain kuvitella, kuinka muutkin laulut ja spontaanit puheet ja hyvä ruoka nostattivat ja pursuttivat iloa iltaan.

Vuoden 2008 tapaamisessa Taipalsaarella koteihin majoittuneita vieraita oli 37. Vuonna 2016 enää 9 vierasta toivoi perhemajoitusta ja 25 vierasta halusi hotelliin. Heistä 21 oli ensikertalaisia Taipalsaarella. Kuvassa vieraat ovat juuri saapuneet kunnantalolle. Majoittumisesta voi päätellä, kuinka ihmisten vaurastuminen tuo mukanaan mukavuuden halun päällimmäiseksi. Ei oteta riskiä epämukavuusalueelle joutumisesta. Tämä merkitsee samalla, että ystäväkuntatoiminnan tavoitteet, mm. ihmisten aito toisiinsa tutustuminen, ovat vaikeammin saavutettavissa. Toimintaa kehitettäessä olisikin suunta käännettävä tavoitetta kohti tai tarkistettava tavoitteita.

Mitä tapahtuu tulevaisuudessa?

Ystäväkuntatoiminta on muutenkin selvässä muutoksen tarpeessa ja nimenomaan ystäväkunnissamme, joissa kuntaliitosten vuoksi Norden-yhdistykset, joutuvat sulautumaan toisiinsa kuntien lailla. Meidän partnerimme Nannestadin Norden-yhdistys sulautui kolmen muun Norden-yhdistyksen kanssa Övre Romerikeksi. Nyt tällä uudella kunnalla on useita ystäväkuntia Norden-yhdistyksineen eri pohjoismaissa. Tämä aiheuttaa käytännön yhteistyöhön selviä ongelmia ja niitä Norden-yhdistykset alkavat nyt ratkoa. Taipalsaarella ei ole Pohjola-Norden-yhdistystä ja siksi pohjoismaalaisten yhteisten tapaamisten tiedottamisen ja toteutuksen hoitaa meillä kunta.

Pohjoismaiden kummikuntatoiminta meillä käynnistyi vuonna 1943, kun Suomen Punainen Risti lähetti toimintaohjeet Mannerheim liiton Taipalsaaren osastolle. Ensimmäisiä kävijöitä Ruotsissa oli rovasti Viktor Hannus Aili vaimoineen vuonna 1946. Sittemmin pohjoismaisen yhteistyön kehittäminen Suomessa annettiin vuonna 1984 perustetun Pohjola-Norden kansalaisjärjestön vastuulle.  Henkilöjäseniä sillä on noin 5500.

Vuonna 1996 minäkin entisenä Pohjola-Norden Lappeenrannan puheenjohtajana olen antanut panokseni yhteistyöhön kehittämiseen, kun tuntui luontevalta, että yhdistykset, seurat ja harrastuspiirit voisivat kiinnostua suorasta yhteyden pidosta pohjoismaisiin kumppaneihinsa. Kartoitus tuotti 40 kyselystä 22 vastausta, joista positiivisia oli 13. Vastaavat luvut Tanskassa olivat 40/8/6 ja Ruotsissa 50/6/5. Konkreettisena tuloksena oli ainakin, että seuraavana vuonna 15 tanskalaista ampujaa teki vierailun Nannestadiin ja Nannestdilainen kuoro halusi yhteyden taipalsaarelaiseen kuoroon, mutta tulosta ei tullut.

Tänä päivänä tehdyllä kartoituksella kenties olisi mahdollista saada positiivisempi lopputulos, kun uusilla sukupolvilla yhteiseksi kieleksi luontuu englanti ja, kun pohjoismaiden kiinnostus Suomeen on selvässä nousussa. Kuntalaisten kiinnostusta pohjoismaiseen yhteistyöhön olisi mahdollista herätellä myös kunnan verkkolehteen perustettavalla ystäväkunta palstalla. Siinä moni voisi tuoda muiden kannustamiseksi kokemuksiaan vierailuista. Samoin myös palstalle tuodut ilmiöt ystäväkunnissamme voisivat kiinnostaa kuntalaisiamme. Nyt olisikin sopiva hetki aktiiveille esittää näkemyksiään ja toivomuksiaan pohjoismaiseen kanssakäymiseen. 

Kirjoittanut Jorma Vesa

jorma.vesa@gmail.com

+358 400 206 893

Pohjoismaiden ystävien tapaaminen 17.-19.6.2022

Teemanana: aikojen muuttuva kulku – aina muutoksessa! 

Norjassakin on tehty kuntaliitoksia ja nykyiseen kuntaliitokseen kuuluvat Eidsvoll - Nannestad - Nes -Ullensaker Akershusin läänissä, joista Nannestad on Taipalsaaren ystäväkunta. Samoin Norjan ystäväkunnat sulautuivat yhdeksi yhdistykseksi, Övre Romerike Nordeniksi. 

Gardemonissa Ullensakerissa yövyimme ja siellä sijaitsee Oslon lähikenttä, vuonna 1998 rakennettu Oslo-Gardermoen.  

Nannestadin alueella asuu noin 12 000 asukasta. Kunta (alunperin seurakunta ) on nimetty vanhan Nannestadin maatilan mukaan (vanhanorjaksi : Nannastaðir), koska ensimmäinen kirkko rakennettiin tänne. Ensimmäinen elementti on Nanni (vanha norjalainen miehennimi) sukunimi ja viimeinen elementti on staðir , joka tarkoittaa maatilaa. Huomioitavaa on se, että vuonna 2017 539 asukkaalla oli puolalaiset vanhemmat ja/tai he olivat puolalaisia (itse); 239:llä oli liettualaiset vanhemmat ja/tai he olivat liettualaisia. Nämä siis kaksi suurinta väestöryhmää alueella norjalaisten lisäksi. 

Nannestad ja Eidsvoll ovatkin hyvistä yhteyksistä johtuen myös Oslon työssäkäynti aluetta. Junamatka viekin vain 20 minuuttia. 

Eidsvollissa harjoitetaan maataloutta ja metsäteollisuutta ja siellä asuu 22 000 asukasta. Keväällä 1814 paikkakunnalla oli Eidsvollin kansalliskokous, jossa luotiin Norjan perustuslaki. Tästä syystä alue on norjalaisille merkittävä matkailukohde.

Nesin alueen noin 800 maatilaa tekevät alueesta yhden suurimmista vehnäntuottajista koko maassa. Nesissä on monia luonnonnähtävyyksiä, kuten Glomma-joen eräät osat ja 168 järveä. Kunnassa sijaitsee myös eräs Norjan parhaiten säilyneistä kirkonraunioista. Alueella asuu noin 20 000 asukasta.

Ullensakerin alueen keskus on Jessheim. Alueella asuu 32 000 asukasta. 

Koko tämä alue Oslon kupeessa on merkittävä ulkoilualue myös talviurheiluun.

Vierailun ohjelma oli seuraava

Perjantai 17.6.  

Isännät ja vieraat tapasivat Pakkhusetilla Nannestadissa: tarjoilua sekä tutustumista.
Puheenjohtaja Harald Espelund toivotti kutsuvieraat tervetulleiksi.

Lauantai 18.6.  

Lipunnosto Raatihuoneen (kaupungintalon) edessä Eidsvollissa yhdessä yhdessä Eidsivatingetin kanssa (alkuperäinen kansankokous; historiallinen tuomioistuin ja kokoontumispaikka). 

1 000 -vuotis juhlavuoden avajaiset Eidsvollin kirkossa.  

Opastettu kierros Tingvoldin alueella ja tutustuminen näyttelyyn Wergelandshaugenissa (kukkulalla).  

Lounas ja opastettu kierros Eidsvoll -talossa, Eidsvollbygningen. Historiallisessa rakennuksessa pidettiin keväällä 1814 Eidsvollin kansalliskokous, jossa luotiin Norjan perustuslaki ja valittiin kuningas. Perustuslaki loi osaltaan tärkeän perustan Norjan myöhemmälle valtiolliselle itsenäisyydelle. 

Illallinen Hotelli Comfort Runway Gardermoenissa, jossa paikalla oli noin 100 vierasta ja isäntäväkeä. Ohjelmassa oli tervehdyksiä, puheita ja musiikkia sekä paikallisia makuja. Laulettiinpa me taipalsaarelaiset Saimaanrannan laulukin yhteisesti.  

Sunnuntai 19.6.  

Kirkkokahvit nautittiin ennen jumalanpalvelusta kirkonraunioiden vieressä isolla aukealla piha-alueella, josta avautui mahtavat maisemat alas laaksoon.  Jumalanpalvelus Nesin kirkonraunioissa taivasalla. Sää suosi ja saimme kokea ainutlaatuisen hetken aurinkoisessa jumalanpalveluksessa, jonka yhteydessä norjalaiseen tapaan kastettiin kaksi lasta ja veisattiin mekin virsiä norjaksi.  

Lounas ulkosalla. Keittotarjoilu ja kahvit kirkonraunioiden vieressä hulppeissa maisemissa.  

Keskustelutilaisuus kaikkien yhdistysten (meiltä kunta: Sanna Kolhonen ja Riitta Rinne) puheenjohtajien ja sihteerien kesken kirjastossa Ullensakerissa. Aiheena yhteistyö tulevaisuudessa ja kuka on seuraava isäntä ystäväkuntavierailulle. Sovittiin, että seuraavaksi mennään Ruotsiin ja sitten Suomeen Suolahteen: uusi jäsen.   

Kirkkokonsertti Ullensakerin kirkossa Kirkkomuusikko, urkuri Wollert Krohn Hansenin konsertoi klarinetilla Georg Reissin kanssa. Täällä pohjoismaiset sävyt sekoittuvat hieman New Orleansin jazziin. Olipa pohjoismaiden sikermässä myös Sibeliusta. 

Lipunlasku Jessheimissa Raatihuoneen edessä ja jäähyväiset. Illallinen isäntäperheissä ja muilla majoittautuneilla omatoimisesti. 

Maanantai 20.6. 

Kotiinlähtö 

Kirjoittanut Riitta Rinne

Taipalsaari Sounds soi heinäkuussa

Soundsin tunnelmia

Tänä vuonna järjestettiin Taipalsaaren ensimmäiset festivaalit. Taipalsaari Sounds rantautui kirkonrantaan 28.-30.7. Kolme päiväinen musiikkifestivaali toi Taipalsaarelle Suomen tunnetuimpia artisteja kaikista musiikkigenreistä - isoja suomalaisia artisteja kuten F, Pyhimys, Heikki Silvennoinen Band, Jukka Kuoppamäki, Kaija Kärkinen & Ile Kallio, Samuli Edelmann & Orkestra Suora Lähetys ja myös maailmalla kiertueita vetänyt Erja Lyytinen.

Kolmen päivän aikana Festivaalit toivat Taipalsaarelle elämää enemmän kuin koskaan! Kolmen päivän osallistujamäärä oli 1 800 katsojaa. Kiitos kaikille osallistujille! Festivaalikansa oli yleisesti sitä mieltä, että nämä festivaalit olivat loistavat ja pienillä hienosäädöillä saisi niistä loistavan pienen kunnan musiikkitapahtuman!

Festivaalikansa kuunteli ja tanssi kolme päivää tänä vuonna ja toivottavasti ensi vuonna paikalle eksyy aina enemmän ihmisiä! 
Toivottavasti tavataan ensi vuonna!

Taipalsaari Sounds kysely

Elokuussa järjestettiin tapahtumalle kysely internetissä kunnan kotisivuilla, johon kuuntelijat vastailivat tapahtuman risuista ja ruusuista.

Kyselyyn vastasi 96 osallistujaa. Näistä osallistujista suurin osa osallistui perjantaina (55), toiseksi eniten oli lauantaille (43) ja vähiten torstaille (23)

Vastanneiden ikäjakautumasta suurin osa eli 38,5 % osallistujista oli ikäluokaltaan 51–60 ja vastanneista yli 41-vuotiaita olikin yli 80 %.  10-17 vuotiaita ei vastanneista ollut ensimmäistäkään.

Suurin osa vastanneista oli naisia 81,3 % ja 17.7 % vastanneista oli miehiä.

Vastanneet olivat suurimmaksi osaksi paikkakuntalaisia, mikä olikin odotettavissa, koska tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa. Tosin suuri yllätys oli kuinka 12.5 % vastanneista oli kauempaa kuin lähikylistä tai Lappeenrannasta. Oletettavaa olisi, että 12.5 % kauempaa tulevista vastanneista olisi kesämökkiläisiä, mutta tätä ei pysty vastauksista varmistamaan.

Tapahtuman markkinointi toteutettiin tammikuusta aina heinäkuun loppuun. Mainostaminen toteutettiin Etelä-Karjalan alueella useilla mainosvalotauluilla. Tämän lisäksi Länsi-Saimaan Sanomat sekä Etelä-Saimaa uutisoivat festivaalista. Suurin mainostuksen työkalu oli kuitenkin Taipalsaaren kunnan ja Millilleen Eventsin sosiaaliset media alustat (Facebook ja Instagram). Vastauksissa heijastui tämä seikka, sillä vastanneista suurin osa (69.8 %) oli kuulut tapahtumasta sosiaalisien verkkojen kautta.

Yleinen kuva tapahtumasta oli positiivinen ja yli puolet vastanneista (57.3 %) piti tapahtumaa arvosanan 5 eli parhaimman arvosanan arvoisena ja 39.6 % piti tapahtumaa toisiksi parhaimman arvosanan arvoisena. Yleinen pienen paikkakunnan festivaali antoi hyvän ilmeen tapahtumalle.

Toistuvana korjausehdotuksena osallistujien mielestä oli kuitenkin ruokapolitiikka eli erikoisruokavalioiden huomioimatta jättäminen. Vapaassa kommenttikentässä ehdotuksia tuli monelta, että gluteeniton ja vegaaniruokavaihtoehto puuttui. Muuten alueen palvelut kuvaillaan hyviksi.

Vain muutama kommentti tuli pitkistä jonotuksista.

Esiintyjävalinta osui vastanneiden mielestä nappiin, sillä jokaista artistia enemmistö äänesti joko täydellisen arvosanan tai melkein täydellisen arvosanan (arvosanoilla 1-5,  joista 5 oli paras).

Kirjoittanut Alex Kekäläinen

Kesätyö Taipalsaaren kunnalla täytti Alex Kekäläisen odotukset

Alex Kekäläinen on 24-vuotias, syntyperältään taipalsaarelainen, restonomiopiskelija. Hän opiskelee Porvoon Haaga-Heliassa Matkailu ja tapahtuma puolella. Kekäläinen kertoo, että päätyi Taipalsaaren kunnalle kesätöihin, kun haki työpaikkaa, jonka löysi kunnan kotisivuilta. Toiveissa oli, että kesätyössä olisi mahdollista suorittaa opintoihin liittyvä harjoittelu samalla. Kekäläinen kertoo, että toinen hänen kesätyön esihenkilöistä on toiminut hänen kotitalouden opettajana.

Kekäläisellä oli odotukset todella korkealla kesätyön ja harjoittelun suhteen. Hän oli jo työhaastattelussa saanut kuvan, että pääsisi suorittamaan monenlaisia tehtäviä häneen alaansa liittyen ja toteaa nyt harjoittelun päätyttyä, että kaikki odotukset ovat täyttyneet ja harjoittelu on ollut onnistunut. Kekäläinen pääsi kesätyössään harjoittelemaan osaamistaan festivaalien, perhetapahtumien sekä sosiaalisen median saralla ja työskentelemään Taipalsaaren kunnan matkailuinfossa. Hän kertoo, että matkailuinfossa pääsi opastamaan paikkakuntalaisia sekä vierailijoita Taipalsaaren helmistä. Kesän ajan Kekäläinen toimi kunnan sosiaalisen median yhtenä vastuuhenkilönä ja oli monissa tapahtumissa kuvaajana ja kunnan edustajana. Hän kertookin, että oppi parantamaan sosiaalisen median taitoja sekä oppi, mitä kunnan työ tarkoittaa.

Suurin tapahtuma, jossa Kekäläinen toimi kesätyössään, oli Taipalsaari Sounds, jossa hän oli mukana kaikkina päivinä. Kekäläinen kertoo, että Taipalsaari Sounds ja siihen liittyvät työtehtävät olivat parhain kokemus, mutta myös rankka kokemus. Hän kertoo, että tapahtuman jälkeinen sunnuntai meni sohvan perällä. Taipalsaari Soundsin lisäksi Alexin mielestä mieleenpainuvimmat tapahtumat olivat Omenapuu-tapahtuma taipalsaarelaisille lapsille ja perheille sekä Sari Kaasisen kirkkokonsertti, joka oli Alexin mukaan todella kaunis.

Kekäläinen kertoo, että työympäristö on ollut yksi mukavimmista missä on ollut. Työkaverit olivat mukavia ja auttavaisia, hän kokee saaneensa aina apua sitä tarvitessa. Hän kertoo myös, että huumorintaju on ollut työyhteisössä samanlainen ja, että työkavereiden kanssa pystyi vitsailemaan. Tulevaisuuden suunnitelmista Kekäläinen kertoo, että unelmoi työskentelystä festivaalien parissa. Toiveissa olisi hakea kokemusta Suomen puolelta, mutta käydä myös Euroopassa kokeilemassa työskentelyä. Kekäläinen paljastaa, että hänen unelmansa olisi tuoda Suomeen uusi festivaali.

Saimaa on Kekäläisen mielestä kaikkein kauneinta Suomessa. Hän kertoo, että jos itse tulisi turistina Taipalsaarelle, vuokraisi hän mökin Saimaalta, lähtisi veneilemään tai pyöräilemään ympäri Saimaata ja tutkimaan kaikkia kauniita paikkoja.

 Kirjoittanut Pia Tomperi

Wiipurilaisen Osakunnan kesäretki Taipalsaarelle 19.-21.8.

Kesällä osakuntalaiset matkustavat jonkin kanta-alueen kunnan vieraaksi ja nauttivat kesäisestä viikonlopusta kunnan vieraana. Ohjelmassa on yleensä kyykkäottelu, sauna sekä erilaisia vierailuja. Tänä vuonna he suuntasivat kutsun mukaan kohti "aina aurinkoista Taipalsaarta"!

Yöpyminen oli Taipalsaaren kirkonkylän koulun liikuntasalissa kunnan vieraana. Matkassa makuupussi, retkipatja sun muut tarvittavat varusteet. Suosituksena sääolosuhteet huomioiva pukeutuminen sekä uintivarusteet. Helteinen viikonloppu suosikin kevyttä varustusta ja uimassa käyntiä kirkonrannassa useaan otteeseen. Miellyttävä liikuntasalin ilmastointi pitikin myös vieraat sopivan viileinä ja yöunet levollisina. Perinteen mukaisesti ylioppilaslakki sekä osakuntanauha ja laulukirjakaan ei paljon repussa painanut.

Retki oli pääosin omakustanteinen eli kunta tarjosi ainoastaan majapaikan, kyykkäottelujärjestelyt sekä tutustumiskäynnit. Osakuntalaiset hoitivat kaiken muuan itse mm. ruokailut ja matkat. 

Matkalla noudatettiin HYY:n turvallisemman tilan periaatteita eli kaikenlaiselle häirinnälle oli tapahtumassa nollatoleranssi. Matkaan lähtivät 13 osakuntalaista ja 4 osakunnan vierasta Virosta.

Perjantaina osakuntalaiset saapuivat iltapäivällä Taipalsaarelle. Ilta meni majoittautumisessa sekä illanvieton merkeissä. Illanvietto Pappilanlaavulla oli poikkeuksellisesti ilman nuotiota metsäpalovaroituksen vuoksi muttei tuo mukavaa tunnelmaa ja yhdessä oloa haitannut.

Lauantai alkoi lounaalla ja tutustumisella Wanhaan Kunnantupaan. Klo 14 oli perinteinen ja kiihkeästi odotettu kyykkäottelu Taipalsaaren kunnan luottamushenkilöitä vastaan. 

Kunnan joukkueessa pelasivat Niina Ahola, Marja Tiitto, Osmo Laine ja Riitta Rinne. Katsojiakin oli kourallinen paikan päällä somessa ja tapahtumakalentereissa sekä kunnan sisäisenä sähköpostina kutsuttuina. 

Ottelu oli yllättävän tasainen ottaen huomioon, että kunnan joukkue oli ensikertalaisia. Haastetta kyllä oli, tuumasikin vastustaja.

Voitto menikin niukin naukin vain kolmella pisteellä osakuntalaisille: pistein -125 ja -128. Kyykkä oli tosi mukavaa yhdessäoloa ja taipalsaarelaisia taisi purra kyykkä kärpänen. Ottelun tiimellyksessä alettiinkin jo innostuneena suunnitella omaa kyykkätapahtumaa.

Kiihkeän ottelun jälkeen oli tutustuminen Taipalsaaren paikallisnähtävyyksiin Taipalsaaren kunnantaloon, kirkkoon ja Röyttyyn. Osakuntalaiset kiittelivät mielenkiintoisesta kierroksesta Taipalsaaren menneisyydestä tähän päivään. Päivän päätteeksi heillä oli Pölkkybaarissa illanviettoa ja pizzaa sekä tutustumista paikallisiin asukkaisiin. Myös ne kuuluisat jäätelötötteröt maistuivat reissun aikana useampaankin kertaan!

Sunnuntai vierähti opiskelupaikkakunnalle lähdön merkeissä.

Kiva ku työ kävitte!

Kirjoittanut Riitta Rinne