Taipalsaari-henki

Yhdessä verkostoituen ja toisiamme tukien.

Olemme aktiivisesti mukana niin sisäisissä kuin ulkoisissakin verkostoissa. Osallistamme sidosryhmiä. Teemme kestävän kehityksen mukaisia valintoja turvataksemme nykyisille ja tuleville taipalsaarelaisille hyvät elämisen mahdollisuudet. Olemme asukas- ja yrittäjäystävällisiä.

Kuva: Kiljunen-Pyysalo

Sivistysjohtaja Kirsi Leinonen haluaa nostaa esiin onnistumisia

Taipalsaaren kunnan sivistysjohtajana joulukuun alussa aloittanut Kirsi Leinonen katsoo, että sivistysjohtajan tehtävässä pääsee avainroolissa parantamaan kuntalaisten hyvinvointia.

Perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen lisäksi hänen toimialaansa kuuluvat sivistys- ja hyvinvointipalveluiden hallinto sekä kulttuuri ja vapaa-aika.

- Tehtävä on hyvin laaja-alainen, mutta toisaalta se tekee työstä mielenkiintoisen ja avaa monia mahdollisuuksia, Leinonen kuvaa.

Taipalsaarella Leinonen on asunut vuodesta 2010, joten kunta on hänelle hyvin tuttu jo entuudestaan. Ennen sivistysjohtajaksi valintaansa hän työskenteli Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän Essoten Tulevaisuuden sote-keskus -hankkeen hankepäällikkönä. Kuntatyöstä hänellä on kokemusta muun muassa johtotehtävistä Imatran kaupungin lasten, nuorten ja perheiden palveluissa.

- Vastaanotto uudessa työpaikassa on ollut hyvä, ja ihmiset ovat mukavia. Odotan, että pääsen tapaamaan kaikkien toimintayksikköjen johtajat ja saan muodostettua laajempaa kokonaiskuvaa niiden tilanteesta, hän sanoo.

Sivistyspalvelut ovat tärkeä osa kunnan elinvoimaa

Leinonen pitää tärkeänä, että vaikka varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen palvelut haukkaavat hänen työstään ison osan, on huolehdittava siitä, että kaiken ikäisille on kunnassa tarjolla mielekkäitä ja laadukkaita vapaa-ajan palveluja kulttuurin ja liikunnan parissa.

– Nostan esiin myös nuorisopalveluiden merkityksen tämän päivän kuntatyössä. Ne täytyy ehdottomasti huomata ja hyödyntää, hän painottaa.

Lasten hyvinvointi näkyy Leinosen mukaan siinä, että he viihtyvät kunnan palveluissa, kouluissa ja varhaiskasvatuksessa, ja tulevat sinne mielellään. Taipalsaarella peruspalveluiden toimivuutta hän pitää hyvänä. Laadukkaat sivistyspalvelut ovat sivistysjohtajan mukaan myös osa kunnan elinvoimaa, ja kunnan työnantajaimagon on oltava kunnossa.

- Henkilöstön hyvinvointi on tässä tärkeässä roolissa, että on osaavia työntekijöitä saatavilla, hän painottaa.

Kuntalaisten ääni kuuluviin

Leinonen kehuu kunnan kaunista luontoa, josta taipalsaarelaiset pääsevät helposti nauttimaan palveluiden ollessa silti hyvin saatavilla. Tulevaisuudessa hän toivoo saavansa kuntalaisten ääntä entistä paremmin kuuluviin ja osallistaa heitä enemmän vuorovaikutukselliseen toimintaan.

- Siten saataisiin kunnan luottamushenkilöiden, virkamiesten jaa kuntalaisten yhteistyötä vahvistettua. Käytännössä tämä voisi olla esimerkiksi merkittäviä asioita koskevien tiedotus- ja keskustelutilaisuuksien järjestämistä useammin. Erilaisia palautekyselyjä on myös jo käytössä. Haluaisin luoda ja parantaa toimintamalleja siihen, että kuntalaisten olisi helppo antaa palautetta ja ideoita, Leinonen mainitsee.

Sivistysjohtaja tukee myös työkulttuuria, joka nostaa esiin onnistumisia.

- Ettei keskityttäisi pelkästään negatiiviseen, niin kuin helposti käy, vaan jaettaisiin toisille niitä hyviä ja toimivia asioista ja käytänteitä, hän summaa.

Teksti: Eva Kottonen


Kirsi Leinonen

Taipalsaaren sivistysjohtaja 1.12.2022 alkaen.
Syntynyt Lappeenrannassa 1968, asunut lapsuutensa Sulkavalla.
Koulutukseltaan terveystieteiden maisteri Tampereen yliopistosta.
Asuu Taipalsaaren Konstussa.
Harrastuksena luonnossa liikkuminen juosten, kävellen tai polkupyörällä.

Mistä taipalsaarelainen joulutunnelma koostuu?

Kysyimme Facebookin ja Instagramin välityksellä seuraavaa:
 
Mistä taipalsaarelainen joulutunnelma koostuu?

Tällaisia vastauksia saimme:
 
Toivonmäen Tonttujen joulusta ❤. Jota täällä valmistellaan täyttä vauhtia. Tänä vuonna avoinna 3.-4.12. ja 6.12.
- Anu Hämäläinen
 
Vehkataipaleen joulukalenteri 🌲🤶⭐
- Kati Koivukangas
 
Jouluisesta tunnelmasta, jota paikalliset yrittäjät ja ihmiset kukin luovat; Pieni unelmapuoti, Rompe, Pölkkybaari, Röytty, K-Market Niiva, ihan vai muutamia mieleen tulevia luetellakseni 🎅
- Kirsi Lavonen
 
Kauneimmat Joululaulut kirkossa.
- Ulla Liukkonen.
 
Mein 4v joulutunnelma tulee kun Niivan iso joulupukki ilmestyy kauppaan😍
- Janni Kela
 
Laulaminen kirkkokuoron riveissä Adventtivesperistä alkaen, aina jouluaamuun asti.
- Ritva Haatainen
 
Röytyn Käsityöläisten puodin tunnelmallinen joulu, joka tänä vuonna avautuu 19.11.
- Leea Ohtamaa
 
Joulumyyjäiset.
- Piia Innanen

Kekri on sadonkorjuun valmistumisen ja työvuoden päätöksen syysjuhla

Kekrillä on juuret vuosituhansia vanhassa eurooppalaisessa maatalouskulttuurissa.Ennen yhteisöllisissä kekrijuhlissa mässäiltiin satokauden antimilla, kerrottiin tarinoita, hassuteltiin ja ennustettiin tulevan vuoden tapahtumia.

Edelleenkin kekrin ytimessä ovat yhteisöllisyys yli sukupolvirajojen, irtiotto arjesta sekä tietysti herkuttelu uuden sadon antimilla. Näitä elämyksiä haettiin myös Taipalsaaren ensimmäisessä yhteisöllisessä Kekrijuhlassa marraskuun puolivälissä vuonna 2022.

Taipalsaaren EsVArHis –kulttuurityöryhmällä on ollut pidemmän aikaa haaveena järjestää kunnassa Kekrijuhla. Vanhan sadonkorjuuperinteen elvyttäminen yhteisöllisesti mahdollistui monen taipalsaarelaisen toimijan yhteisellä ponnistuksella. Miten rakentaa Kekripukki, oli ensikertalaisille visainen kysymys. Pidettyämme yhteistyöryhmällä kokousta, vapaaehtoiseksi pukin rungon rakentajaksi ilmoittautui Asko Saikko. Runko tarvitsi ympärilleen massaa ja lokakuun alussa työryhmämme pääsi Haikkaanlahdelle Suutarin kartanon kaurahalmeeseen sitomaan kauralyhteitä kekripukin materiaaliksi. Lainaksi saamiemme, 100 vuotta vanhojen sirppien käyttö osoittautui alun haparoinnin jälkeen melko helpoksi ja vain yhden talkoolaisen täytyi käydä sidottamassa haavansa hyvinvointiasemalla!

Lopullisen muotonsa kirkonkylän rannassa kekripukki sai kirkonkylän koulun 2. luokkien kerhotuntilaisten ja eskarilaisten taidokkaalla avulla.

Kekritapahtuma ja –juhla Röytyn pihapiirissä ja kirkonkylän rannassa veti mukavasti väkeä. Ilahduttavan moni oli nähnyt vaivaa pukeutumalla keskiaikaiseen tyyliin. Parhaat keskiaika-asut palkittiin lasten ja aikuisten sarjoissa Riina-Elina Pesosen kauniilla piparkakkutaloilla.

Sadonkorjuumarkkinoilla oli myynnissä monenlaisten sadonkorjuutuotetta, muun muassa hunajaa, ohrarieskaa, karjalanpiirakoita, kananmunia, kahvikakkuja, kauralyhteitä, lampaan- ja karitsanlihaa, lampaantaljoja, mehuja sekä partiolaisten joulukalentereita. Kotiseututalo Röytyssä toimi kahvio, josta sai kahviherkkujen lisäksi ostaa Vehkataipaleen Marttojen ohrauunipuuroa. Käsityöläisten puoti oli myös avattu joulukauden myyntiä varten ensimmäistä kertaa ja siellä asiakkaita vieraili ennätyksellisesti.

Ohjelmaa Röytyn kekrimarkkinoilla oli monenlaista. Hevoset, komea Riccio kyyditti ratsastajia selässään ja pikkuinen Shetlannin poni Silver ilahdutti omalla söpöydellään ja ilonhirnahduksillaan kekriväkeä. Kertomus Röytyn satojen vuosien takaisesta muinaisaarteesta kiehtoi kuulijoita ja innosti lapsia aarteenetsintään. Ensin vain täytyi löytää kadoksiin jäänyt aarrekartta. Vihjeitä täytyi osata seurata useampaan kertaan, ennen kuin aarrekartta löytyi. Luutnanttien virkatalon viimeiseltä viranhaltijalta oli jäänyt niin kartta, kuin aarrekin löytämättä. Yhdessä neuvokkaat lapset löysivät kuin löysivätkin kartan sekä aarteen ja aarrearkun sisältö jaettiin tasapuolisesti.

Partiolaiset, Taipalsaaren Taivaltajat olivat Röytyn pihapiirissä järjestämässä ohjelmaa lapsille, mm hevosenkengän heittoa. Lapset tosin keksivät itsekin ohjelmaa leikkimällä mm piilosta hyödyntäen vanhan pihapiirin moninaisia piiloja. Hevosajopelimuseossa tintamareskien takaa oli hauska kurkistella ja näyttää ihan keskiaikaiselta ritarilta tai linnan neidolta.

Tapahtumaan kuului myös tietopuolinen osuus. Dosentti Jyrki Paaskoski luennoi valtuustosalissa Etelä–Karjalan ja Taipalsaaren keskiajasta melkoisen runsaalle kuuntelijajoukolle.

Kekrijuhla huipentui kirkonkylän rantatorilla kekripukin polttoon. Komeasti liekehti kauraolkinen kekripukki kilpaa auringonlaskun värjäämän taivaan kanssa. Tapahtumassa sai suut makeiksi eskareitten ja koululaisten leipomilla pukki -aiheisilla ja muilla piparkakuilla.

Kiitos kaikille yhteistyökumppaneillemme! Ilman teitä olisi kekrijuhla ollut paljon haasteellisempi järjestää:

Suutarin kartano, Peltisepänliike Hietamies, Talli Jollyjumpers, Saimaanharjun PC, Taipalsaaren maaseutuseurat, Käsityöläiset, Taipalsaaren taivaltajat, Kirkonkylän esiopetus ja koulukerho Taipalsaaren Selviytyjät.

Teksti: Kirsi Hovilehto

Röytyn joulu

Taipalsaarelaiset yhdistykset aloittivat Röytyn kahvion pidon kesällä 2013. Talo oli valmiiksi sisutettu historiallisilla tavaroilla, mutta kahviotoimintaan tarvittavia kalusteita ja muita tarvikkeita haimme silloiselta kunnan varastolta, Haikkaanlahden koululta.

Kesäkahvio toimi mukavasti, ja luonnollisesti heräsi ajatus, että voisimme pitää kahvion auki myös joulun alla. Ensimmäisinä jouluaikoina olimme avoinna loppuviikosta myös arkipäivinä, mutta ne osoittautuivat niin hiljaisiksi, että luovuimme niistä päivistä. Nyt useampana vuonna kahvio on ollut auki neljä viikonloppua ennen joulua, joskus siis jo ennen ensimmäistä adventtia, mikäli neljäs adventti on kovin lähellä jouluaattoa.

Käsityöläiset tulivat seuraksemme taloon muutaman vuoden jälkeen, ja pyrimme mahdollisuuksien mukaan pitämään samat aukioloajat. Käsityöläisten puoti on aina jouluna hyvin vuodenajastaan tunnistettava kaikkine lahjavihjeineen.

Jouluohjelma on ollut satunnaista, esim. laulajaisia on ollut muutaman kerran. Ennen kaikkea tarkoitus on tarjota kahviherkkuja ja puuroa, jos työvuorossa olevat ovat valmiita sitä valmistamaan. Joulukoristelussa pyrimme käyttämään vanhempaa materiaalia, joita tuodaan kotoa keneltä sopivia esineitä löytyy. Vakiokoristeina on mm. pari himmeliä ja isohko olkipukki.

Kunnan puolesta on aiemmin saatu joulukuusi navetan nurkalle, mutta nyt kuusi on jäänyt pois. Sisätiloihin emme ole isoa kuusta tuoneet.

Tänä vuonna joulukausi alkoi Kekri-tapahtuman myötä viikkoa ennen adventtia. Sekä kesä- että joulukausi ovat osoittaneet, että Röyttyyn on muodostunut melkoisesti vakituista asiakaskuntaa, mutta toki riittää asiakkaita jotka toteavat, että ovat talossa ensimmäistä kertaa. Monesti kuulemme myös, että aina on ajettu ohi, ja nyt päätettiin tulla katsomaan mitä täällä on.

Kirjoittaja: Aure Niiva Kahviovastaava

TAIPALSAAREN KOULULAISTEN PIIRUSTUSKILPAILUN "PARASTA ELÄMÄÄ - TAIPALSAARI” YLEISÖÄÄNESTYKSEN SUOSIKIT

Sivistystoimi järjesti toukokuussa Taipalsaaren koululaisille piirustuskilpailun. Piirustuskilpailu oli auki koulujen alkuun asti. Kilpailuun osallistui 48 työtä. Taideraati (neljä puolueetonta jäsentä) valitsi näistä seitsemän suosikkiansa tähän näyttelyyn. Hienoja töitä kaikki 48, joten taideraadilla oli haastetta tehdä valintansa.

Kirjastossa oli näyttelyn ajan 17.10.-20.11.22 yleisöllä mahdollisuus äänestää omaa suosikkia näistä valituista.

Äänestyksen suosikit tässä:
nro 6 Emilia Schriemer 96 ääntä (ylhäällä vasemmalla)
nro 4 Louna Tolpo 24 ääntä (ylhäällä oikealla)
nro 5 Ellen Nurmi 21 ääntä (alhaalla)

Näyttely keräsi lukuisia katselijoita ja äänestäjiä runsaat 300. Kiitokset kaikille kävijöille ja äänestäjille mukana olemisesta. Tämä on juuri sitä ”Parasta elämää Taipalsaarella”.
Piirustukset palautetaan kouluille mahdollisimman pian.

KIITOKSET KAIKILLE TAITEILIJOILLE!

Kirjoittaja: Riitta Rinne

Kiitokset Taipalsaaren Kippari Osmo Savolaiselle

Osmo Savolainen ehti toimia Kipparinamme poikkeukselliset kaksi vuotta. Kesällä 2021 olisi ollut edessä uuden Kipparimme valinta, mutta koronasta johtuen tapahtuma jouduttiin peruuttamaan. Niinpä kipparin kausi jatkui vielä vuodella.

Kesällä 2020 Kippariksi valittu Osmo Savolainen on asunut Taipalsaarella 46 vuotta. Syntyperältään ruokolahtelainen Savolainen on löytänyt täältä rauhallisen kodin. Viimeisenä kahtena vuotena ovat Kipparin tehtävät tulleet hänelle erityisen tutuiksi. Savolainen on kokenutkin, että nyt hänellä on mahdollisuus antaa aikaa Taipalsaarelle ja sitä on onneksi riittänyt. Meille taipalsaarelaisille tämähän on ollut onni saada mm. juontaja lukuisiin tapahtumiin.

Kipparin tehtävää Savolainen pitääkin hienona perinteenä Taipalsaarella. Kipparilla on seremoniaalinen ja symbolinen, kuntalaisten edustajan tyylinen rooli. Vaikka virallista Kipparin roolia kunnassa ei olekaan, niin erilaisissa tapahtumissa pääsee usein juontamaan tai puhumaan. Samanlaisia nimityksiä ovat mm. Linnoituksen isäntä Lappeenrannassa ja Imatran Inkeri Imatralla. Kippari antaa panoksellaan kuntaan pienen lisämausteen. Taipalsaarella onkin Kipparin rooli muotoutunut valitun henkilön mukaisesti, jolloin kukin voi tuoda esille omaa persoonaansa ja ominta tekemistään. Hän ehtikin kahden vuoden kipparijakson aikana hyvin tuoda esiin omiakin näkökulmia asioihin. Tällä kertaa hänellä oli myös etuoikeus toimia 450-juhlavuoden työryhmän puheenjohtajana ja olla järjestelemässä merkittävää tapahtumaa kunnassa omalla suurella panoksellaan.

Savolaisella onkin kyky tehdä asioita ja toimia kunnan hyväksi. Hänellä on siihen vaadittavaa innovaatiota, ja rohkeutta sekä aktiivisuutta.

Osmo Savolainen on kipparoinut monen monta tilaisuutta miellyttävällä persoonallisella otteellaan saaden yleisön huomion.

Kiitokset merkittävästä yhteistyöstä!

Taipalsaaren kunta

Kirjoittaja Riitta Rinne

Kuvassa Osmo Savolainen luovuttamassa Kipparin pestiä Antti Niemiselle Taipalsaari Päivien Maaseudun perinnepäivällä 3.7.2022

TAIPALSAAREN ESI- JA VARHAISHISTORIAA I

Jyrki Paaskoski, fil.tri, historioitsija ja tietokirjailija maalaili leveällä pensselillä historiankulkua Etelä-Karjalassa ja Taipalsaarella. Seuraavassa mieleen jääneitä pääpiirteitä Paaskosken luennosta täydennettynä myös muilla lähteillä. Arkeologi Timo Miettisen mukaan Taipalsaarella ja muulla Saimaan alueella on ollut jatkuvaa asutusta hamasta kivikaudesta lähtien. (Jurvanen Taipalsaari-kirja 1987, s. 55) Paaskoski toteaa todisteita kiinteästä asutuksesta Taipalsaarella olevan (kivikausi pois-lukien) 800- - 900-luvuilta jaa (Rautakautiselta viikinkiajalta). Asutustäydennystä Taipalsaarelle on tullut rautakaudella ennen kaikkea Hämeestä.

Myöskin Jurvasen Taipalsaari-kirjassa mainitaan T. G. Murron todenneen jo 30-luvulla Taipalsaarelle tulleen uudisasukkaita Suur-Hollolan alueelta sekä myös Varsinais-Suomesta. (Jurvanen 1987, s. 55) Rautakautisten (500 eaa – 1300 jaa) löytöjen osalta Taipalsaarta pidetään Etelä-Karjalan rikkaimpana pitäjänä ja ”alueen vahvimpana rautakautisena kulttuurialueena” (Jurvanen 1987). (( Mielenkiintoista onkin jatkossa paneutua tarkemmin rautakautisiin kalmistoihin, muinaislinnoihin, kuppikiviin, lapinraunioihin, sekä Vammonniemen , Sikosalon, Mammonniemen ym. asuinpaikkoihin, joissa asutus kenties jatkui rautakaudesta keskiaikaan.))

Keskiajan voidaan Etelä-Karjalassa Paaskosken mukaan katsoa alkaneen 1300-luvulla (Varsinais-Suomessa 1100-luvulla). Keskiaika merkitsi siirtymää esihistoriasta historialliseen aikaan.

Maantieteellinen asema idän ja lännen välissä toi jännitteitä ja rauhattomuutta Etelä-Karjalaan. Viipurin linna rakennettiin 1290-luvulla Ruotsin valtakunnan itäiseksi tukikohdaksi ja hallinnolliseksi keskukseksi, mutta myös itäiseen Eurooppaan ja idän kristikuntaan kuuluneen Novgorodin valtapiiri ulottui rautakauden lopulle asti Karjalaan asti. Novgorodin ruhtinas Jaroslav teki käännytysretken Saimaalle asti vuonna 1227 ja ruotsalaiset oman ristiretkensä vuonna 1293.

Vuoden 1323 Pähkinäsaaren rauhan epämääräinen raja kulki Etelä-Karjalan halki ja lähes Taipalsaaren rajan pinnassa. Asutus ja kulkureitit ylittivät rajalinjaa, ja puolin ja toisin kuljettiin sota- ja hävitysretkillä. Paaskoski tuo esiin myös 1500-luvun loppupuolen sotien hävitykset: rajakahakoiden lisäksi näillä mantereilla käytiin myös Kustaa Vaasan sota vv 1555-1557 ja 25-vuotinen sota vv 1570-1595. Georg Haggrenin mukaan (Rajamaa, 2018, s 246)) vuoden 1556 ”talvisen sotaretken tuloksena Lappeen pappila oli palanut, kirkkoherra Laurentius surmattu ja Kauskilan talot joutuneet hävityksen kohteiksi. Tuho ylsi myös muualle Lappeen ja Taipalsaaren pitäjissä… mm. Kattelussaaren krouvari menetti talonsa.”

1500-luvun lopun sotien ja niukkuuden aikaan jonkin verran taipalsaarelaisia menehtyi ja muutti Venäjälle. ”Vanhin tarkka kuva Taipalsaaren asutuksesta saadaan vasta ensimmäisistä verokirjoista 1540-luvulla. Niiden perusteella pitäjän tuolloinen alue oli varsin tiheästi asuttu, sillä siellä oli vuonna 1540 kaikkiaan 743 taloa. … Asutuksen alun on siis oltava kaukana rautakaudessa. …Keskiajan asukasluvuksi

Taipalsaaren alueella voidaan arvioida 500-2000 henkeä." (Ville Laakso 2020, s. 73)

”Ensimmäinen tieto Taipaleen hallintopitäjän eri kylistä löytyy maakirjasta vuodelta 1544. Siinä nimettiin 55 alueella sijainnutta kylää.” (Antti Räihä, 2020, ss. 91-92) Mutta suvut olivat Haggrenin mukaan elämän perusyksiköitä: ”Keskiajalla Etelä-Karjala oli sukuyhteisöjen valtakuntaa, jossa yhteisöt rakentuivat kyliä ja paikkaa enemmän ihmisten ja sukujen varaan.” (Georg Haggren, 2018, s. 252) 1520-luvulla Kustaa Vaasa pani toimeen isot hallinnolliset uudistukset ennen kaikkea tarkan verojen keräämisen varmistamiseksi.
Hallinnon ja etenkin veronkannon kehittymisen historian Paaskoski aloittaa Ruotsin valtakunnan jakautumisesta linnalääneihin (Karjalassa Viipuri), ja näiden jakautumisen 1300-1400-lukujen vaihteessa kihlakuntiin (Etelä-Karjalassa Lappee, muualla Karjalassa Äyräpää ja Porvoo).

Kun kihlakunnat jaettiin hallintopitäjiin, syntyivät Jääski, Lappeen lisäksi Taipalsaari ja Jääski. Pitäjät taas jakautuivat neljänneskuntiin ja nämä nautakuntiin (!).

Lappeesta erotettu Taipaleen hallintopitäjä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1535. Taipalsaari-nimi yleistyi käyttöön 1600-luvun alkupuolella. Sekä Paaskosken että Rajamaa-kirjan sivun 269 esittämät Taipalsaaren pitäjän verot vaikuttavat varsin mittavilta. Ei siis ihme, että verotussysteemi monimutkaisine kinkerijärjestelmineen synnytti vv 1551-1553 talonpoikien keskuudessa Lappeen kapinan, jota mm. Jurvanen onn seikkaperäisesti kuvannut Taipalsaari-kirjassaan (1987).

Kirjoittaja: Helena Kemiläinen  

Tps:n sivistystoimen EsVarHis (esi- ja varhaishistoria)-ryhmän puolesta

TAIPALSAAREN ESI- JA VARHAISHISTORIAA II

Rovasti Samuli Kurkaa esitteli Taipaleen kirkkopitäjän perustamista ja sen alkuvaiheita joulukuun 8. päivän illansuussa kunnantalolla.

Ennen oman seurakunnan perustamista Taipalsaari kuului Suur-Lappeen seurakuntaan, jonka keskus ja kirkko oli Kauskilassa, pappila Hanhijärven rannalla. Luultavasti 1300-luvun alussa Kauskilan Kappelinmäelle rakennettu kirkko oli roomalaiskatolinen, ja kirkkokieli latina. Vähitellen suomenkieli lisääntyi saarnakielenä. Taipalsaarelaiset oli määrätty käymään ainakin ripittäytymässä pitkän ja hankalan matkan päässä sijaitsevassa Kauskilassa. Pappikin matkasi laajassa seurakunnassaan ripitysmatkoilla ja perimässä saataviaan. Mutta keskiajalla eli ihmisten mielissä vahvana muinaisusko ja taikausko kristinuskon rinnalla. Pappi liikkui myös laajassa seurakunnassaan ripitysmatkoilla ja perimässä saataviaan.

Martti Lutherin ja Kustaa Vaasan kuninkaaksi nousun myötä seurakunnat muuttuivat luterilaisiksi n. vuodesta 1530 lähtien. Samalla kirkko köyhtyi, kun kirkon varat otettiin valtakunnan (kuninkaan) käyttöön.

Omana kappeliseurakuntanaan Taipalsaari mainitaan v. 1535. On arveltu saarnahuoneen tai kappelikirkon sijainneen nykyisen kunnantalon alapuolisessa rinteessä. Paikalta on Ville Laakson (2020) mukaan löytynyt keskiaikaisen hopearahan kappale, joka saattaa merkitä sitä, että nykyisellä kirkonkylällä on ollut paikallisen keskuksen luonne jo Kauskilan ollessa Lappeen pitäjän ja seurakunnan keskus. Taipalsaaren kappeliaikaa kesti korkeintaan 30 vuotta, eikä kappeliin saatu omaa kappalaista.
Taipaleen seurakunta syntyi kuningas Kustaa Vaasan käskystä vuonna 1571, jolloin muutaman vuoden ajan nimismiehen asuntona ollut Taipaleen kuninkaankartano siirtyi kirkkoherran virkataloksi. Kappalaisenpappilaksi määrättiin Vilkola vuonna 1646.

Savitaipale ja Joutseno itsenäistyivät Taipalsaaren laajasta seurakunnasta vuonna 1639 ja Lemi vuonna 1688.

Paljon muutakin tietoa sisältäneen Kurkaan esityksen jälkeisessä keskustelussa pohdittiin mm. nykyisen kunnantalon rakentamisen yhteydessä löytyneen hautausmaan historiaa ja kohtaloa. Mihin päätyivät monien muistamat runsaat pääkallo ja luu-löydöt? Tieto kiinnostaisi myös Etelä-Karjalan museon arkeologia Esa Hertelliä, joka kertoo ennen rakennustöitä 1980-luvulla paikalla järjestetyn arkeologiset kaivaukset arkeologi Nevanlinnan johdolla. Tämän mukaan haudat ajoittuivat 1500-1700-luvuille. Kaivauksissa löytyneitä luita ei Hertellin mukaan silloin juurikaan tutkittu, mutta nykytekniikalla niistä saisi paljon tietoa
Seurakunnalla voisi Hertellin mukaan olla tieto luiden sijoituspaikasta.

Mahdollistuisiko uusi tutkimus, jos sijoituspaikka selviäisi?

Kirjoittaja: Helena Kemiläinen

Tps:n sivistystoimen EsVarHis (esi- ja varhaishistoria)-ryhmän puolest