Etusivu
Seppämestari Antti Nieminen

Seppämestari Antti Nieminen nauttii luonnon rauhasta, Saimaan läheisyydestä ja aktiivisesta kyläyhteisöstä

Antti Nieminen perheineen muutti Taipalsaarelle vuosien 2011 ja 2012 aikana. Taipalsaari oli heille ennestään tuttu paikka, sillä Niemisen suku on lähtöisin Taipalsaarelta Niemisen kylästä. Niemiset asuivat pitkään pääkaupunkiseudulla ja retkeilivät kesäisin Saimaalla. Heitä kiehtoi rauhallisempi asuinympäristö ja yhtenä kriteerinä asuinpaikan valinnassa oli Saimaan läheisyys sekä kohtuullinen matka kaupunkiin. Perheeseen kuuluu vanhemmat ja neljä lasta.

Rehulan kyläkoulu lakkautettiin vuonna 2009, jonka jälkeen rakennus laitettiin myyntiin. Niemiset ottivat saman tien yhteyttä silloiseen kunnanjohtajaan ja jättivät pian tarjouksen. Tätä ennen pariskunta oli käynyt katsomassa kyläkoulua yhtenä hääpaikkavaihtoehtona. 
Nyt noin kymmenen vuotta kestänyt pitkä, perusteellinen ja työläs remontti alkaa lähestyä loppuaan – ennen seuraavaa kierrosta. Tosin tämän remontin myötä peruskorjaukset ovat kunnossa seuraavat 100 vuotta, joten kierros ei kolkuttele ihan heti ovella. 

Seppämestarin ura ja persoonallinen työpaja pihapiirissä

Antti Nieminen valmistui metalliartesaaniksi eli metallisepäksi Lahdesta. Hänen uransa alkoi ammatinharjoittajana. Työn ohessa hän suoritti kultasepänkoulun, josta valmistui vuonna 2002. Nieminen on siis toiminut uransa alkumetreiltä asti omillaan. Yrittäjäksi Nieminen päätyi ammatinvalintasyistä, sillä sepän ammatissa ei olisi ollut juuri vaihtoehtoja. Nykyisin Nieminen on seppämestari ja hänellä on kaksi yritystä – toiminimi ja Me-Talli Oy. Niemisellä on yksi työntekijä.

Yrittäjyys on jatkuva projekti, johon kuuluu luonnollista aaltoliikettä. Kaikki vastuu on itsellä, joka on sekä hyvä että huono asia. Yrittäjyys tarjoaa toisaalta vapautta luoda omannäköistä uraa, mutta esimerkiksi terveysongelmia kohdattuaan Nieminen huomasi, että yrittäjien yhteiskunnallinen turvaverkko on heikohko. Myös korona-aika on korostanut eriarvoisuutta yrittäjien ja palkansaajien välillä. Niemisellä oli pandemian alkuvaiheessa paljon töitä, sillä vanhaakin tilauskantaa riitti ja lisäksi ihmiset halusivat tukea paikallista yrittäjää. Kielteinen vaikutus on näkynyt pidemmällä viiveellä mm. siten, että yksityisten tekemät korutilaukset ovat jääneet pois. Myös päätöksentekoprosessi on hidastunut sekä yksityisten että yritysten ja julkisen sektorin osalta. Päätöksiä harkitaan aikaisempaa enemmän.

Taipalsaarelle muutettuaan Nieminen rakensi oman persoonallisen pajan pihapiiriinsä pölkkysavitekniikalla. Hän suosi ekologista lähirakentamista ja materiaaleina onkin käytetty kierrätyshirttä sekä paikallista savea. 

Kyläyhteisöstä voimaa ja hyvinvointia

Parasta Taipalsaarella on Niemisen mielestä Saimaan välitön läheisyys, virkeä yhteisö ja sijainti Lappeenrannan kupeessa. Nieminen on aktiivinen kyläyhteisötoiminnassa, sillä hän on Rehulan kyläyhdistyksen puheenjohtaja ja Vehkataipaleen kyläyhdistyksen hallituksen jäsen. Nieminen näkee, että tietynlainen pienimittakaavaisuus antaa mahdollisuuksia suoraan vaikuttamiseen. Hän on huomannut, että pienelläkin ponnistelulla saa yhteistä hyvinvointia lisääviä tekijöitä aikaiseksi. Esimerkiksi lähiliikuntapaikkoja on tehty laadukkaasti talkoovoimin. 

Niemisen mielestä kylätoiminnassa tärkeintä on halu luoda mahdollisuuksia yhteisen hyvän edistämiseen. Esimerkiksi taistelu Vehkataipaleen metsäkoulun puolesta vakuutti. Oli voimauttavaa, kun kaikilla oli yhteinen tavoite Vehkataipaleen ja lähikylien alueella. Voimakas liike yhdisti ihmisiä ja sama positiivinen aaltoliike näkyy edelleen yhteisötasolla.

Nieminen kokee, että kylätoiminta antaa enemmän kuin ottaa. Tässä yhteisöllisyys on ehdottomasti merkittävin tekijä. Hän arvelee, että mielekkyyteen vaikuttaa lisäksi ympärillä olevien ihmisten aktiivisuus, sillä kaikkeen tekemiseen tuntuu löytyvän melko vaivattomasti talkoohenkeä ja vapaaehtoisia. Hänestä on mukavaa, että toimintaa suunnitellaan ja toteutetaan koko ajan ryhmänä. Rehulan kyläyhdistys ry pitää mm. Rehulan kylätoria. Heinäkuussa tori on joka lauantai klo 10–12.

Lähikoulun moninainen merkitys

Niemisten lapset ovat 16-, 13-, 11- ja 9-vuotiaita. Lasten näkökulmasta läheinen Vehkataipaleen metsäkoulu on ihan ykkösjuttu. Nieminen näkeekin lähikoulun vetovoimatekijänä lapsiperheille. Vehkataipaleen koulu on Niemisen mielestä turvallinen ja inhimillisen kokoinen yksikkö. Se on myös kustannustehokas sekä kunnan että kuntalaisten kannalta, sillä lyhyet välimatkat vähentävät mm. kuljetuskustannuksia. Lähikoulu vaikuttaa lisäksi sosiaaliseen ympäristöön, sillä se mahdollistaa osaltaan ympärille syntyvän lähikulttuurin.

Koulu on toimiva harrastuspaikka ja siellä järjestetäänkin monenlaista vapaa-ajantoimintaa. Taipalsaarella on muutenkin hyvät harrastusmahdollisuudet, mutta myös Lappeenrannan tarjonta on helposti saavutettavissa ja kimppakyydit ovatkin suuressa käytössä kyläläisten keskuudessa.

Luontoharrastukset lähellä sydäntä

Kalastus ja luonto ovat Niemisen mieliharrastuksia. Hän liikkuu paljon Taipalsaaren maastoissa ja vesistössä. Hän on myös kahden metsästysseuran jäsen. Harrastamisessa on toisinaan aktiivisempia ja toisinaan passiivisempia kausia. Niemiselle henkireikä on kuitenkin jo tieto, että kotoa pääsee helposti harrastamaan milloin tahansa. Viimeaikoina eräretkeily on jäänyt hieman työn, terveyden ja perhe-elämän varjoon.

Taipalsaaren tapahtumista Nieminen mainitsee perinteisen Haikkaanlahden laskiaisriehan, jossa perhe on käynyt vuosittain. Nieminen osallistuu myös Taipalsaaren yrittäjien ja kunnan järjestämiin tapahtumiin aina mahdollisuuksien mukaan. 

Kiitoksen aiheita ja kehittämiskohteita

Niemisen mielestä tänä keväänä alkanut kyläparlamenttikierros ja yhteisöjen tukemisen halu on hieno juttu kunnan johdolta. Etelä-Karjalan kylät ry:n ja Taipalsaaren kunnan edustajat kävivät myös Vehkataipaleella loppukeväästä. Nieminen nostaa hattua mm. yhteisöllisyyden merkityksen ymmärtämiselle.

Nieminen toivoisi, että omanlainen kyläkulttuuri säilyisi, mutta saisi myös kehittyä luonnollisesti. Hän näkee, että väkisin tekemällä ei saa mitään hyvää aikaan. On tärkeää huomioida kulloisetkin voimavarat ja resurssit. Kaikessa on puolensa, mutta Niemisestä olisi tärkeää huomata mahdollisuuksia. 

Hänestä on myös kiva, että yrittäjien paikallisjärjestö on aktiivinen. Järjestö pitää jalat maassa, mutta kuuntelee tarpeita herkällä korvalla tarvittaessa toimeen tarttuen. 
Nieminen näkee esimerkiksi polkupyöräilymatkailun lisääntymisen uhkan sijaan mahdollisuutena Taipalsaarelle. Sitä voisi tukea mm. tarjoamalla pop up- palveluita, kuten vaikka pullakahvipisteitä, pysähdyspaikoille. On tärkeää huomioida myös esimerkiksi monipuoliset uimapaikat ja telttailumahdollisuudet, sekä panostaa tieinfraan ja turvallisuuteen.

Niemisestä vieressä ja lähellä olevien resurssien huomaaminen ja asioihin tarttuminen on olennaista kehityksen kannalta. Kylätoiminta on hyvä tapa päästä vaikuttamaan. Jos näkee mahdollisuuden jossakin, sitä kannattaa rohkeasti ehdottaa. Kyläyhdistyksessä on usein tietyt aktiivit, mutta kaikki kyläläiset ovat jäseniä ja tervetulleita mukaan toimintaan. Ovet ovat aina auki kaikille.

Nieminen toivoo, että nykyinen väestökehitys pysyisi yllä ja uusia lapsiperheitä muuttaisi Taipalsaarelle. Lapsiperheet ovat merkki tulevaisuudesta ja elinvoiman jatkumisesta - kylä elää, koulu säilyy ja elämä jatkuu.

Kesäsuunnitelmia

Niemisen kesäsuunnitelmana on lomailla, kun paja hiljenee juhannukseen. Loman ja vapaa-ajan rajaaminen on tosin haastavaa, kun työpaikka on kotipihassa, mutta hän on oppinut vuosien varrella rytmittämisen tärkeyden jaksamisen kannalta. Tänä kesänä perheellä on tiedossa paljon kotimaanmatkailua. He osallistuvat myös paikallisiin tapahtumiin aina mahdollisuuksien mukaan ja uimarannat ovat taatusti kovassa käytössä!

Teksti Elina Niemeläinen

 

Taipalsaaren kippari Ilkka Salmi

Taipalsaaren kippariperinne

Taipalsaaren sivistyslautakunta valitsi ensimmäisen Kipparin, jonka valinnan aloituksesta silloinen sivistysjohtaja Seppo Paajanen kertoo seuraavasti.

”Monin paikoin Suomessa oltiin päädytty ratkaisuun, jossa paikkakunnan omaa historiaa hyödynnettiin kunnan tapahtumissa nimeämällä kuntaan nimikkohenkilö.
Imatralla on Inkerinsä, Ruokolahdelle valitaan vuosittain Ruokolahden Eukko taiteilija Albert Edelfeltin kuuluisan maalauksen mukaan, Parikkalassa on oma Piika.
Taipalsaaren historian oleellinen osa on lotjaperinne ja mikäs olisikaan parempi nimikkohenkilö kunnalle kuin lotjan Kippari.

Sivistyslautakuntaan alkoi tulla ehdotuksia, että Taipalsaarellekin pitäisi vuosittain valita nimikkohenkilö, Taipalsaaren Kippari. Kerrankin löytyi ehdotus, jota kukaan ei vastustanut ja innostuskin oli melkoisen suurta. Asia eteni päätökseen ja Kipparille annettiin jokseenkin vapaat kädet toimenkuvansa suhteen. Jokainen Kippari onkin tehnyt omanlaisensa ”uran”. Tarkoitus olikin, että valitun henkilön persoona pitää näkyä toimissa ja tavassa hoitaa hommansa. Taipalsaarelta onkin riittänyt tähän tehtävään mielenkiintoisia persoonallisuuksia ja näin Kippari vie aina perinnettä eteenpäin antamalla siihen oman lisämausteensa, mutta perusajatuksena on silti aina kunnan toiminnan rikastaminen ja edistäminen.”   

Kipparin lakituspäiväksi valittiin luonnollisesti kesäaika ja Taipalsaaripäivät. Päiviä pidettiin sään salliessa rannassa, ja sisätiloja tarvittaessa Väinölässä. Kahden viimeisen  Kipparin lakitus tapahtui Röytyssä ja Saimaanharjun rantatapahtumassa. Alkuaikoina Kippareilla oli jopa oikea merkki lakissaan, mutta sittemmin merkki oli jonkin vuoden hakusessa, kunnes valittiin korvaava, jota itse kukin ompeli kiinni. Lakin ja kukkakimpun lisäksi mukaan on tullut myös lokikirja, johon kipparit voivat liittää tekemisiään ja kokemuksiaan omalta kaudeltaan. 

Tähän mennessä Kippareita on ollut kaikkiaan 20, ja tasa-arvokin toteutuu kohtuullisesti, kun naisia heistä on ollut kahdeksan. Valitut kattavat myös melko hyvin koko kunnan ehkä tietoisesti, joskin tärkeää on myös, että tehtävään löytyy sopiva henkilö.

Kipparilta edellytetään esiintymiskykyä ja puhelahjatkaan eivät ole pahitteeksi. Jokaisella on luonnollisesti jokin tai joitakin omia ajamiaan asioita ja tehtäviä, jotka sopivat tuohon Seppo Paajasen mainitsemaan kunnan toiminnan rikastamiseen.  Ilkka Salmi oli aikanaan varmasti ehdoton valinnan kohde ensimmäiseksi kippariksi, nimitettiinhän häntä jo silloin ”käveleväksi arkistoksi”, koska oli perehtynyt Taipalsaareen perusteellisesti.

Taipalsaaren kipparit

 1994  Illkka Salmi  Kirkonkylä
 1995  Pentti Rikkonen  Paarmala
 1996  Lea Romppanen  Muukkola
 1997  Tauno Pyysalo  Jauhiala
 1998  Sirkka-Liisa Haiko  Olkkola
 1999  Jussi Turkia  Nieminen
 2000  Lauri Olkkonen  Haikola
 2001  Veikko Pekurinen  Kirkonkylä
 2002  Pentti Hulkkonen  Kilkinsaari
 2003  Tapio Niemi  Olkkola
 2004  Riitta Jauhiainen  Rehula
 2005  Kirsti Juvakka  Heikkola
 2007  Mikko Suutari  Haikkaanlahti
 2009  Paula Aspegren  Rehula
 2010  Liisa Siitonen  Viskarila
 2012  Aure Niiva  Kirkonkylä
 2014  Jarmo Koivunen  Haikkaanlahti
 2016  Eero Juntunen  Konstu
 2018  Raili Leino  Konstu
 2020  Osmo Savolalinen  Saimaanharju

 Teksti Aure Niiva, Kuva Yhteissanomat 5.7.1994

 

Kauan kaivattu yleinen sauna Taipalsaaren rannoille

Pienen ja mutkaisen hiekkatien lopussa avautuu idyllinen maisema Konstun majalle ja Pien-Saimaalle. Lämpimänä ja aurinkoisena alkukesän lauantaina pihalla on talkoot jo hyvässä vauhdissa. Yhdeksän tuoreen yhdistyksen jäsentä kantavat saunanlämmitykseen tarkoitettuja klapeja majan pihapiirissä sateensuojaan. Paikalle on saapunut saunomisesta innostuneita talkoolaisia, jotka haluavat edistää paikallista saunakulttuuria. Talkoolaiset ovat hyvällä tuulella ja juttelevat vilkkaasti keskenään talkoohommista ja saunomisesta ylipäätään. Lappeenrannasta talkoisiin saapuneet Virve ja Ville Törmälä pitävät Taipalsaaren luonnosta ja maalaismaisesta ilmapiiristä. Heidän mielestään saunominen on hyvä tapa tavata uusia ihmisiä ja rentoutua luonnon ääressä. Törmälät viettävät mielellään paljon aikaa Taipalsaarella nauttien ympäristöstä. He innostuivat heti kuultuaan mahdollisuudesta osallistua saunomista edistävän yhdistyksen toimintaan.

Viime vuoden marraskuussa perustettu Pien-Saimaan saunojat ry on uusi ja innokas yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää hyvinvointia ja saunomiskulttuuria. Yhdistyksen puheenjohtaja Raine Kekäläinen kertoo, että edellisten lisäksi toiminnan tavoitteena on tuoda ihmisiä yhteen. Vaikka yhdistys ei ole virallisesti vielä aloittanut toimintaansa, on jäseniä yli parikymmentä. Yhdistyksen lupaava alku on Kekäläisen mieleen ja hänellä on jo useita suunnitelmia toiminnan kehittämiseksi. Kekäläinen paljastaa suunnitelmia sen verran, että yhdistys voisi pitää kursseja ja tapahtumia, joiden tavoitteena on edistää saunakulttuurin tapoja ja jakaa siihen liittyvää perimätietoa. 

Yhdistyksen päätoiminnankohteena on tällä hetkellä Konstun majan isännöinti ja yleisten saunavuorojen ylläpitäminen. Yhdistyksen reipas aloitus mahdollistaa viikoittaiset saunavuorot kesälle 2022. Kekäläinen toivoo, että saunavuoroille riittää kävijöitä, sillä ensimmäinen kesä näyttää askelmerkit toiminnan jatkumiselle. Yhdistys on sopinut kunnan kanssa Konstun saunan käytöstä ja Kekäläinen painottaa yhdistyksen kiitollisuutta kuntaa kohtaan. Kunta on avustanut yhdistystä antamalla majan käyttöönsä sekä mahdollistamalla saunan lauteiden laajennuksen ja polttopuiden hankkimisen. 
Talkoolaisilta kysyttäessä, mikä heidät on tuonut yhdistyksen toimintaan mukaan, on vastaus heillä heti valmiina. Anne Lipiäinen kertoo epäröimättä, että sauna on hänelle rentoutumispaikka. Hän lisää, että sauna vetää puoleensa ja tuo ystäviä. Lipiäisellä ja saunalla on pitkä yhteinen historia, sekä hän on osallistunut saunafestivaaleille lähes joka kerta. Laaja kokemus takaa paljon tietoa saunomisesta ja siihen liittyvistä tavoista. Lipiäinen kertoo, että löylyä tulisi saunassa luoda heittämisen sijaa. Löylyn luominen takaa pehmeät ja miellyttävät löylyt. 

Yleiset saunavuorot Konstun majalla klo 17-21
- tiistaina uikkarivuoro (sekasauna)
- keskiviikkona miehet
- torstaina naiset 
Saunamaksu 5€/krt, jäsenille 3€

Konstun majalle vie mutkainen hiekkatie Ankkurikaaren ja Konstunrantatien risteyksestä. Autot on hyvä jättää Ankkurikaarelle tai Konstun uimarannan parkkiin, majalla on parkkipaikkoja vain rajoitetusti. 

Pien-Saimaan saunojat ry:n löydät Facebookista ja Instagramista. Kotisivut www.piensaimaansaunojat.fi

Teksti ja kuva Iina Luostarinen

Palvelupiste

Maaseudun palvelupiste

Taipalsaaren kirkonkylälle M-Marketin viereiseen liiketilaan avattiin toukokuussa 2021 Maaseudun palvelupiste sekä kunnan Matkailuinfo. Maaseudun palvelupisteet –hanke on Etelä-Karjalan liiton hallinnoima ja Maaseuturahaston rahoittama maaseudun lähipalveluiden saatavuuden ja tarjonnan kehittämiseen keskittyvä hanke. Mukana ovat Taipalsaaren lisäksi myös Luumäki ja Rautjärvi. Hanke käynnistyi toukokuussa 2020 ja kesällä 2020 teetettiin tarvekartoitus, johon Taipalsaaren osalta saatiin melko hyvin vastauksia. Vastauksissa esiin nousi muun muassa toiveena parempi tiedotus erilaisista palveluista kunnan alueella.

Hanke päättyy vuoden 2022 lopussa mutta tavoitteena on rakentaa palvelupisteestä sellainen, että toiminta jatkuisi myös hankkeen päättymisen jälkeen.
Palvelupisteessä on asiakastietokone verkkoyhteydellä sekä tulostin ja tarkoituksena on edelleen koota kattavasti tietoa kunnan alueella tarjottavista palveluista niin kuntalaisten kuin kesäasukkaidenkin tarpeisiin.

Tärkeänä osana palveluntuottajia ovat erilaiset yhdistykset ja järjestöt, joiden palveluiden markkinointi ei välttämättä tavoita laajaa yleisöä. Tässä kohtaa Maaseudun palvelupiste kirkonkylällä keskeisellä paikalla tarjoaa yhdistyksille, yrityksille ja järjestöille konkreettisen paikan, jossa mainostaa ja tiedottaa palvelutarjonnastaan sekä toiminnastaan. Mahdollisuuksien mukaan tilassa voidaan myös järjestää esimerkiksi pieniä esittelytapahtumia tai yhteisiä kokoontumisia eri aiheiden tiimoilta. 

Teksti Saara Kiiskinen

Taipalsaaren nuorisovaltuusto

Taipalsaaren nuorisovaltuusto on Taipalsaarelaisten nuorten poliittisesti sitoutumaton ryhmä, jonka tehtävänä on osaltaan vastata Nuorisolain 8 §:n toteutumisesta

Taipalsaaren kunnassa. Pykälässä sanotaan, että ”nuorille tulee järjestää mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa.” Käytännössä tarkoituksena on saada nuorten ääni kuulumaan kunnallisessa päätöksenteossa. Taipalsaarella nuorisovaltuusto on osa nuorisopalveluiden toimintaa ja se kuuluu sivistyslautakunnan alaisuuteen.

Taipalsaaren kunnassa on toiminut nuorten vaikuttajaryhmä vuodesta 2000 saakka; ensin Nuorten ääni –ryhmänä ja vuodesta 2011 alkaen Nuorisovaltuustona.
Nuorisovaltuuston tehtäviä ovat mm. aloitteiden ja esitysten tekeminen sekä tarvittaessa lausuntojen antaminen nuoria koskevissa asioissa, seurata kunnan eri hallinnonalojen toimintaa sekä järjestää osaltaan nuorille suunnattua toimintaa yhdessä nuorisotyöntekijöiden kanssa.

Nuorisovaltuustosta on nimetyt jäsenet puhe- ja läsnäolo-oikeudella kunnan valtuustossa, sivistyslautakunnassa ja teknisessä lautakunnassa sekä liikenneturvallisuustyöryhmässä ja hyvinvointityöryhmässä. Lisäksi Taipalsaaren nuorisovaltuustosta on nimetty kaksi jäsentä toimintansa myöhemmin aloittavan Etelä-Karjalan hyvinvointialueen nuorisovaltuustoon.

Nuorisovaltuustoon nimetään jäsenistö 2-vuotiskaudeksi niistä nuorista, jotka tehtävään vapaaehtoiseksi haluavat ilmoittautua. Nuorisovaltuutetut ovat iältään 13-20-vuotiaita.

Nuorisovaltuuston puheenjohtajan tervehdys

Olen Taipalsaaren nuorisovaltuuston puheenjohtaja Joel Koskimäki.

Muutimme perheeni kanssa Taipalsaarelle kun olin 4-vuotias ja olen nauttinut asua täällä. Kävin koko peruskoulun Saimaanharjulla. Nykyään opiskelen Saimaan ammattiopistossa Tieto -ja viestintätekniikkaa ja suoritan kaksoistutkintoa. 

Nuorisovaltuustoon hain 7-luokan syksyllä ja en ole hetkeäkään katunut sitä päätöstä. Nuvan kanssa olen päässyt järjestämään nuorille suunnattuja tapahtumia, kuten Taipalsaari Dreamlans minkä järjestimme toukokuussa 2022.  Olen erittäin iloinen siitä miten hyvin kunnassamme otetaan nuoret huomioon.

Teksti ja kuva Saara Kiiskinen

 

 

Taipalsaaren kirjasto

Taipalsaaren kirjasto Kirjasatama

Taipalsaaren kirjasto Kirjasatama sijaitsee Saimaanharjulla Kuhatiellä. Kirjasto on Arkkitehtuuritoimisto Riitta ja Kari Ojala Oy:n suunnittelema ja se on otettu käyttöön vuonna 2009.

Kirjastossa työskentelee kaksi kirjastovirkailijaa. Palveluaikojen lisäksi käytössä on päivittäin omatoimikirjasto. Omatoimikirjastoon pääsee kirjautumaan kirjastokortilla ja siihen liitetyllä salasanalla. Salasanan saa kirjastosta palveluaikana henkilökorttia esittämällä. Omatoimiaikana asiakkaat rekisteröivät lainansa ja palautuksensa automaatilla. Palautukset voi jättää myös kirjaston ulko-oven vieressä olevaan palautusluukkuun.

Taipalsaaren kirjasto kuuluu osana Etelä-Karjalan HEILI-kimppaa. Sama kirjastokortti käy kaikissa Etelä-Karjalan kirjastoissa ja käytettävissä on lähes kaikki Etelä-Karjalan kirjastojen aineisto. Muiden kirjastojen aineistoa voi varata niin, että noutopaikka on Taipalsaaren kirjasto. Varauksia voi tehdä kirjastossa paikan päällä, soittamalla tai kirjautumalla Heili-verkkokirjastoon. Verkkokirjaston osoite on heilikirjastot.fi. Aineiston varaaminen on maksutonta, mutta noutoajan puitteissa noutamatta jääneestä varauksesta peritään varausmaksu. Kirjakuljetukset tulevat kirjastolle kaksi kertaa viikossa. Lainatun aineiston voi palauttaa mihin tahansa Heili-kirjastoon.

Kirjaston kokoelmissa on reilut 34 000 kirjaa. Kokoelmaa on kaikki aineisto huomioiden n. 39 700 kappaletta. Tieto- ja kaunokirjojen lisäksi kirjastossa on lainattavissa lehtiä, elokuvia (dvd ja blu ray), musiikkia ja äänikirjoja.

Sähköisiä palveluita ovat e-kirjakokoelmat, ePress-sanomalehtipalvelu, eMagz-aikakauslehtipalvelu, Kirjastokino (elokuvien suoratoistopalvelu), Naxos (musiikin suoratoistopalvelu),  Naxos videolibrary (klassisen musiikin musiikkivideoita), Naxos spoken word (vieraskielisiä äänikirjoja), Rockway-musiikkikoulu (soitonopiskelu) ja Promentor (kielikurssit). Sähköisiin palveluihin kirjautuessa tarvitsee kirjastokortin numeron ja salasanan. ePress-sanomalehtipalvelu on käytettävissä vain kirjaston tiloissa.

Lukemisesteiset asiakkaat voivat ilmoittautua kirjastossa Celia-äänikirjapalveluun. Kirjasto rekisteröi Celia-asiakkuuden, jonka jälkeen lainaus tapahtuu asiakkaan ja Celia-kirjaston välillä.

Mikäli asiakas tarvitsee aineistoa, jota ei ole Heili-kimpan missään kirjastossa, niin kirjasto voi tilata sen kaukolainaksi. Kaukolaina maksaa asiakkaalle 5 €.

Kirjastossa myydään kuntosalikortteja ja tenniskentän avaimia. Lisäksi kirjastossa on joitakin lainattavia liikuntavälineitä.

Kirjastossa on käytössä langaton verkko, asiakaskäyttöön tarkoitettuja tietokoneita ja niissä yleisimmät tietokoneohjelmat. Kirjastossa voi skannata, tulostaa ja kopioida. Tulostus ja kopiointi on maksullista. 

Kirjastossa on näyttelytila, jossa voi tutustua esillä oleviin näyttelyihin ja johon voi varata ajan omaa näyttelyä varten.

Teksti Päivi Puheloinen, Kuva Riitta Rinne

Maisema Taipalsaarella

Juhannuksen olemuksesta

Meissä kaikissa voi juhannuksen aikaan herätä eloon jotain siitä muinaissuomalaisesta, joka kesäpäivänseisauksena, vuoden valoisampana aikana vietti valon ja hedelmällisyyden juhlaa. Meidän muinaissuomalaiset esivanhempamme näkivät sielunsa silmin maailman keskellä kasvavan Maailman Puun, joka sitoo yhteen taivaan ja maailman eri kerrokset (Kalevalassa kertomus Isosta Tammesta). Vuoden valoisimpina päivinä auringon valo näytti pysähtyvän Maailman Puun oksille muodostuneeseen pesään. Tämä taianomainen tilanne huolestutti pahoja henkiä, joiden levotonta liikkumista maan päällä pyrittiin pitämään loitolla kokkovalkean, juhannuskokon avulla sekä äänekkäällä hauskanpidolla. 

Ukon juhla

Ukon juhlaksi juhannusta kutsuttiin vielä 1800-luvulla Etelä-Karjalassa, jossa lienee ollut vahva yhteys muinaissuomalaisiin juuriin. Ukko Ylijumala oli sään, ukkosen ja sadon jumala, jonka arvellaan eläneen kantasuomalaisten ja saamelaisten uskomuksissa viljasadon ja karjanhoidon onnistumisen takaajana tuhansien vuosien ajan. Kun maata viljelevän kansan menestys oli riippuvainen Ukosta, järjestettiin Hänelle Ukon vakka -juhlat. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, milloin ja miten näitä juhlia vietettiin, mutta luultavasti juhannuksella ja Ukon vakkojen vietolla on paljon yhteisiä piirteitä. 

Ukon vakkojen, kyläkunnan tai useamman kyläkunnan yhteisten järven rannalla pidettyjen juhlien tarkoituksena oli siis pitää Ukko tyytyväisenä ja siten saada kaikenlainen hedelmällisyys ja kevätkylvöt kukoistamaan. Mikael Agricola kirjoitti v. 1551 Ukon Vakoista seuraavasti: 
”Ja quin Kevekylvö kylvettin / silloin ukon Malja jootijn. / Sihen haetin ukon wacka / niin joopui pica ette Acka. Sijtte paljo Häpie sielle techtin / quin seke cwltin ette nechtin… Se sis annoi Ilman ja Wdhen Tulon / käkri se liseis Carjan casvon.”

Keskikesän juhla

Keskikesän ja valon juhlaa on vietetty Suomen lisäksi etenkin muissa Pohjoismaissa ja Baltiassa. Islantilaisissa saagoissa on tietoa juhannuksesta 1100-luvulta saakka. Pohjoismaiden traditiot noudattavat pitkälti samaa kaavaa, vaikka jumalten, keijujen ja muiden luonnonhenkien nimet vaihtelevat ja juhannustaioilla pyritään varmistamaan naimaonni ja sato. Karjaonnea ja maidon saantia on pyritty takaamaan koristelemalla lehmät ja ainakin Suomessa piti vanhan tavan mukaan talot koristella sisältä ja ulkoa koivunoksin.  Yksilöllisistä perinteistä korostuu Tanskan tapa polttaa kokon päälle asetettu juhannusnoita pahojen henkien hävittämiseksi.

Keskikesän juhlaa on vietetty ja vietetään myös eteläisessä Euroopassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa asti. Eri maiden juhannuksen viettotapojen kuvauksia löytyy internetistä mm. hakusanalla ´Keskikesä kaikilla´. Tulien polttaminen juhla-aikaan on osa yleiseurooppalaista maanviljelyskulttuurin perinnettä. Tuli on koettu voimalliseksi, puhdistavaksi elementiksi. Suomessa kokon poltto oli alun perin itäsuomalainen perinne, jonka vastineena on Ahvenanmaalla ja ruotsinkielisellä rannikolla juhannussalko: kukkasin koristeltu laivan mastoa muistuttava korkea tanko.

Juhannus

Keskikesän juhlan nimi muuttui Juhannukseksi keskiajalla, jolloin katolinen kirkko antoi sille uuden merkityksen Johannes Kastajan syntymäpäivänä ja siirsi sen ajankohdan kesäkuun 24. päivään, puoli vuotta ennen joulua. Vuodesta 1955 lähtien juhannus on Suomessa ollut lauantaina kesäkuun 20.–26. päivien välisenä aikana.  Suomen lipun juhlapäiväksi juhannus muodostui v. 1934 kirjailija Maila Talvion ehdotuksesta.                                                                                                                                                       

Juhlana nykyinen juhannus on siis kerrostuma vanhaa ja uutta, historiaa ja nykyaikaa, paikallisuutta ja yleiseurooppalaisuutta. Kaiken globalisaation keskellä meidän suomalaisten ja taipalsaarelaisten on tärkeä tuntea juuremme ja pitää voimassa omia paikallisia perinteitämme. Mielenkiintoista olisi saada lisää tietoa Taipalsaaren ikiomista keskikesän juhlan viettotavoista. 

Teksti Helena Kemiläinen    

 

Matti Routakorpi ohjaa Päihänniemessä kirkonkylän koulun oppilaita metallinpaljastimen käytössä 18.5.2022

Historiaa eläväksi Taipalsaarella

On kiehtova ajatus, että Taipalsaarella on asuttu jo tuhansien vuosien ajan. Vaaterannan kivikautinen kalmisto ja asuinpaikka ovat tuoneet esiin mielenkiintoisia tietoja esi-isiemme käsityötaidoista ja hautaustavoista. Valtavasti tietoutta on kuitenkin vielä hankkimatta ja löytöjä löytämättä. Minkälaista elämä täällä on ollut pronssi- tai rautakaudella? Missä asuttiin, mitä syötiin, miten pukeuduttiin, minkälaisia pyynti-tai hautausrituaaleja suoritettiin, minkälainen oli esi-isiemme uskomusmaailma?

Näiden kysymysten johdattamana virisi toive kotiseutuhistoriaan liittyvästä harrastusryhmästä Taipalsaarella. Esikuvana toimi Haminan Keskiaikaiset- seura, joka on jo vuosien ajan järjestänyt tapahtumia ja kursseja sekä tuonut yhteen ison joukon historiasta kiinnostuneita ihmisiä. Saimme syksyllä 2021 kasaan pienen, mutta sitäkin aktiivisemman porukan, jonka kanssa kokoonnuimme kerran viikossa muinaispuku-ompelusten äärelle kirkonkylän koululle. Historiaryhmän kanssa ideoimme Taipalsaaren Tulet- tapahtuman, joka toteutettiin yhteistyössä kunnan, Taipaleen seurakunnan ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Tapahtuma oli osa Taipalsaari 450v.- juhlavuotta ja marraskuinen tapahtumapäivä saikin mukavasti ihmisiä mukaansa, kiitokset siitä!

Tapahtuman ohella heitimme ilmaan toiveen historiatyöryhmästä, joka veisi eteenpäin Taipalsaaren esi- ja varhaishistoriaan liittyvää tutkimusta ja tietoutta. Ryhmän tarkoituksena on tehdä laajasti yhteistyötä paikallisten toimijoiden, harrastajien, kasvatustoimen ja myös varttuneemman väen kanssa. Iloksemme toiveemme otettiin hyvin vastaan kunnassa ja maaliskuussa 2022 sivistyslautakunnan päätöksellä herätettiin henkiin Taipalsaarella 2000-luvun alussa toiminut kulttuurityöryhmä. Näin ryhmä saa toiminnalleen viralliset raamit ja yhteistyö kunnan kanssa tarjoaa loistavat mahdollisuudet viedä eteenpäin erilaisia Taipalsaaren historiaan liittyviä hankkeita. Myös Maakuntamuseo ja esihistoriaseura Jatuli ry tulevat tekemään yhteistyötä kanssamme.

Toukokuussa järjestimme kirkonkylän koulun 4.-luokkalaisille aarteenetsintä-työpajan Päihänniemessä. Työpaja toteutettiin yhteistyössä koulun kerho-ohjaajan Minna Rauskun kanssa ja korvaamattomana apuna olivat historian harrastaja-aktiivit Helena Kemiläinen, Kirsi Hovilehto ja Matti Routakorpi. Oppilaat saivat kokeilla metallinpaljastimen käyttöä ranta-alueella ja iloksemme laitteet piippasivat ylen aikaa! Rantahietikosta löytyi monenlaista kiinnostavaa, aina vanhoista pajasepän takomista rautanauloista eri-ikäisiin pullonkorkkeihin ja teltan kiinnityspiikkeihin. Ennen kaikkea saimme kerättyä talteen melkoisen kasan metalliromua ja muutama metallinkappale lähtee jopa museoon jatkotutkimuksia varten. Lasten innostus oli suurta ja kenties ensi syksynä pyörähtää käyntiin alakoululaisille suunnattu historiakerho. Taipalsaarella sijaitsee paljon tutkimattomia rantoja ja peltoja - Solkeista löytynyt viikinkiaikainen solki on tuskin ainoa laatuaan. 

Historian harrastus vie helposti mennessään. Aihepiiri on laaja ja kiinnostava, jokainen löytää helposti oman juttunsa. Entisaikojen pyynti- ja tulentekovälineet, vaatteet, korut, lautanauhat, savityöt, ruoka, muinaiskasvit, veneet, asumukset, kalliomaalaukset, uskomusmaailma jne. voivat herättää tiedonjanon, joka tarjoaa mukavaa vastapainoa arjen kiireelle. Yhdessä tekeminen kiehtovan harrastuksen parissa on hauskaa ja inspiroivaa. Kun globaali ajattelu valtaa alaa, emme saa unohtaa juuriamme, menneiden sukupolvien elämäntapaa ja työn arvostusta. Jos esi-isämme selviytyivät haasteellisissa olosuhteissa ja osasivat tehdä käsillään vaikka mitä, ehkäpä nykyihminenkin osaa. Olemme vain hetkeksi unohtaneet nuo taidot ja yhteisön elämää ylläpitävän voiman.

 
Lisätietoja Taipalsaaren historian harrastajat FB-ryhmä

Teksti ja kuva Anu Oikkonen

Innalan tilan lehmät

Innalanmäen Tila – paikallinen perheyritys

Haikkaanlahden rantamaisemissa laiduntaa komeaa skotlantilaista ylämaankarjaa eli highland cattlea. Innalanmäeltä aukeaa vehreä maisema siniselle Pien-Saimaalle. Ulkona kasvatettava karja tekee pyyteetöntä työtä tämän vanhan perinnemaiseman eteen ja elää samalla lajinomaisesti vapaudesta nauttien. Tila on Simo Vitikaisen sukutila ja hän jatkaa sen pelloilla maanviljelystä ja karjankasvatusta esi-isiensä jäljissä. Vuonna 2015 tehdyn sukupolvenvaihdoksen myötä tilalla pitkään olleesta lypsykarjasta luovuttiin ja lähdettiin hakemaan uuden isäntäparin omaa polkua. Tilalla haluttiin jatkaa eläintenpitoa ja emännän Nina Lappalaisen ajatuksesta otettiin ylämaankarjaa. 

Ensimmäiset ylämaannaudat saapuivat tilalle Rautjärveltä Matintalon luomutilalta ja niistä on kasvanut tämän päivän noin 80-päinen karja. Ylämaankarja on erinomaista lihaa tuottava liharotu ja Ninan kokopäivätyö onkin lihan myynti ja markkinointi eläinten hoidon ohessa. Lihaa on saatavilla ympäri vuoden tilalla olevasta tilamyymälästä. Paikallisten yritysten kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä ja tilamyymälässä on myös muiden lähialueen yrittäjien tuotteita. 

Tilan pelto- ja konetyöt hoitaa pääsääntöisesti Simo. Talviruokintakauden rehut tehdään kaikki omilta pelloilta omalla korjuukalustolla. Näin tiedetään tarkalleen mitä eläimemme syövät, laadukasta itseviljeltyä heinää. Ainoastaan naudoille välttämättömät kivennäiset ja suolakivet ostetaan ulkopuolelta. Paalausurakointi työllistää Simoa kesäkaudella myös tilan ulkopuolella. Kun kesän paalaukset on tehty, on hänen aika siirtyä metsätöiden pariin. Tilalla on ympärivuotista metsäkoneurakointia, jossa Simon isä Hemmo on mukana palkattujen kuljettajien lisäksi. 

Tilamyymälä on avoinna sopimuksen mukaan. Ole yhteydessä Ninaan, kun haluat hyvää lähellä tuotettua lihaa. Olemme mukana Taipalsaaren kesämenoissa ja nähdään seuraavan kerran ainakin maaseudun perinnepäivässä sunnuntaina 3.7. Röytyssä. Laita Facebook-sivumme seurantaan ja tiedät mitä Innalanmäellä tapahtuu!

Teksti ja kuva Simo Vitikainen ja Nina Lappalainen