15. Konstun kivikautinen asuinpaikka
Saimaan suojaisen hiekkarannan tuntumassa sijaitsevan kivikautisen asuinpaikan painanteen löysi vuonna 1975 arkeologi Timo Miettinen. Vieressä olevan toisen asuinpaikan painanteen löytymiseen kului 17 vuotta: sen löysi arkeologi Timo Jussila vuonna 1992. Asumuspainanteet ovat halkaisijaltaan n 13–14 metriä pitkiä ja puolisen metriä syviä ja sijaitsevat kallioisen harjanteen molemmin puolin, toinen etelä-, toinen pohjoispuolella. Painanteiden kohdalta jatkuu hieman rantaan viettävä alue päättyen rantatörmään. Uimarannalle johtava tie kulkee asuinpaikan halki. Tien leikkauksesta on löytynyt tyypillistä kampakeramiikkaa (Petro Pesonen v 1999) ja asuinpaikan itäosan komeasta asumuspainanteesta kvartsia.
Asuinpainanteiden lähellä on toisen maailmansodan aikaisten parakkien pohjia, jotka erottuvat maastossa pengerrettyinä suorakaiteenmuotoisina alueina.44
Kuva: Asuinpainanteet ja asuinpaikkojen alueet punaisella, ruskealla II maailmansodan aikasten parakkien pohjia. Kulttuuriympäristön palveluikkuna, Museovirasto.
Kivikautiset Asumukset
”Asumukset pystytettiin aurinkoisille pohjoistuulilta suojaisille, ravintorikkaille rannoille. Rantametsästä hakattiin puunrungot, joista hiekkaan pystyttämällä rakennettiin suorakaiteenmuotoinen talomainen asumus. Katto saatiin vedenpitäväksi käyttämällä todennäköisesti tuohta, nahkoja ja/tai turvetta.”45
Astiat, ruukut
Keramiikanvalmistustaito opittiin n vuoden 5050 eKr. tienoilla. Varhaisimman kampakeramiikan ajalta on vähän astialöytöjä, sillä ainakin vesistön eteläosissa näin varhaiset asuinpaikat sijaitsivat luultavasti nykyisen vedenpinnan alla. Vaaterannan asuinpaikalta on kuitenkin löydetty myös tätä ensimmäistä Suomessa käyttöön otettua varhaiskampakeramiikkaa, joka ajoitetaan vuosiin 5300-4300 eKr. aikana. Vaaterannan yhdestä ruukunpalasesta tehty tutkimus antaa radiohiili-iäksi (BP) 3227_+ 44, eli ruukku 3271 vuotta vanha eli on noin vuodelta 1323 eKr.
Kivikauden asuinpaikkoja ns. tyypillisen kampakeramiikan ajalta (noin 4100-3500 eKr.) löytyy melkeinpä miltä tahansa Etelä-Karjalan etelärannalta, mikäli paikka on kyllin korkealla nykyisestä vedenpinnasta. Yleistynyt keramiikan esiintyminen liittyy keräilytalouteen. Puolikkaan kananmunan muotoiset pyöreäpohjaiset astiat koristeltiin erilaisin leimapainantein ja kuopin, eri aikoina ja eri paikoilla hieman eri tavoin. Kampakeramiikka, tavallisin ja pisimpään käytössä ollut tyyli, on saanut nimensä koristelussa käytetystä kamman jälkeä muistuttavasta leimakuviosta.7
Kuva: Taipalsaarelta löytynyt kampakeraaminen ruukku.
Kivikautinen kulttuuri kukoisti ja asutus tihentyi noin 6000–5500 vuotta sitten. Astioiden koko vaihteli pienistä kupeista yli 70 litran astioihin. Astioita, joiden muoto pysyi samana noin 2000 vuotta, käytettiin ruuan säilytykseen ja jonkin verran myös valmistukseen.45 ”Keramiikkaa on käytetty myös keittoastioina joko pitämällä niitä tulella tai lämmittämällä keitosta kuumien kivien avulla.”7
Kivikautinen yhteisö
”Tyypillisen kampakeramiikan väestö edustaa pyyntikulttuuria, joka Saimaan alueella sai toimeentulonsa etupäässä kalastuksesta. Myöskin hirven, metsäpeuran ja majavan pyynti oli tärkeää niin lihan ja turkiksen kuin luuesineiden raaka-aineen saatavuuden takia. Väestö ei edusta riistan perässä vaeltavaa liikkuvaa elämäntapaa, vaan yhteisöillä oli jo suhteellisen vakiintuneet nautinta-alueet. Tähän viittaavat saviastioiden käyttö, kiinteiden pohjaltaan osittain maahan kaivettujen asumusten rakentaminen ja laaja-alaisten kalmistojen (Vaateranta) synty. Kiinteät talot muodostivat usein kyliä.”35
”Tyypillisen kampakeramiikan ajalla kulttuurikuva oli hyvin yhteneväinen laajoilla alueilla. Hyvin toimivat kauppaverkostot toivat meripihkaa ja piikiveä laajoille alueille, joilla näitä ei luonnostaan esiinny. Tavarat maksettiin ehkä turkiksilla, hylkeenrasvalla ja koirilla. Tyypillisen kampakeramiikan kulttuurin leviämisen on katsottu olevan yhteydessä myös uuden yhteiskuntamuodon, päällikköyhteiskunnan leviämiseen aikaisemman tasa-arvoisen yhteisön keskuuteen. Myöskin hautauksissa kuvastuvan sosiaalisen eriarvoisuuden (Vaateranta) edellytyksenä on paikallaan pysyvä väestö.”35