VI Kyläniemi
Kyläniemessä on hieno mahdollisuus tutustua jääkauden muovaamiin geologisiin muodostumiin, sota-ajan historiaan sekä monipuoliseen luontoon, jossa esiintyy myös harvinaisia kasveja.
Kyläniemessä on asuttu arkeologisten löytöjen perusteella jo kivikaudella ja rautakaudella. Pitkästä asutushistoriasta kertovat mm. Kutveleen, eli Suvorovin aikaisen kanavan seudulta tehdyt löydöt.
Saarena Kyläniemi on ollut tuon kanavan rakentamisesta 1790-luvulta lähtien. Kanava kuului venäläisen sotapäällikön, generalissimus Suvorovin rakennuttamaan puolustusjärjestelmään Saimaan vesistössä, yhtenä sen neljästä kanavasta, jotka mahdollistivat sisävesillä sota-alusten liikkumisen Ruotsalaisilta turvassa. Kyläniemessä on ollut aikoinaan laivan ja mastojen rakentamiseen sopivia metsiä ja pitkiä sitkeitä puita, mikä oli noteerattu keisarillisen laivaston rakentamistarpeiksi.1
Alueen historiasta kertovat tervahaudat, hiilimiilut ja Rastiniemen kummeli 1800-luvulta. Kyläniemessä näkyy myös 1939–1940 rakennettuja Salpalinjan puolustusvarustuksia esimerkiksi Rastiniemen alueella sekä Vaivioniemen seutuvilla.
1800-luvun puolivälissä oli Kyläniemessä neljä taloa, joista yksi jopa Taipalsaaren suurimpia maatalouksia, nyt vakituisesti asuvia perheitä on parikymmentä ja kesäasukkaita noin 120.
Kuva: Piirustus Kutveleen kanavasta 1790 luvulta. Taipalsaaren historia.
Kyläniemen synty
Kyläniemi on noin 14 km pitkä osa Toisen Salpausselän reunamuodostumaa, joka muodostui 11 800–11 600 vuotta sitten. Kyläniemi koostuu leveistä, jäätikön reunan eteen kerrostuneista hiekka- ja soravaltaisista deltoista eli suistoista sekä kapeammista ja kivisemmistä reunamoreeniselänteistä. Alueella on myös edustavia rantamuodostumia Baltian jääjärven, Saimaan jääjärven sekä Suursaimaan ajoilta. Lisäksi Kyläniemen hiekkaisilla rinteillä kasvaa nykyisin harvinaisia arokasveja, jotka saapuivat alueelle ensimmäisinä lajeina jääkauden jälkeen.10
Jääkauden loppuvaiheessa mannerjäätikön reunaan muodostui viuhkamaisia virtauskielekkeitä. Saimaan alueella vaikutti Järvi-Suomen virtauskieleke, jonka reuna ulottui Saimaalta idän suuntaan Joensuuhun ja lännessä Lahteen saakka. 11 800–11 600 vuotta sitten sulamisvedet kerrostivat Järvi-Suomen kielekkeen reunaan lähes yhtenäisen ketjun lajittuneista maalajeista koostuvia suistoja eli deltoja, jollaisia löytyy myös Kyläniemen alueelta. Suistojen tasaiset lakialueet vastaavat muinaisen Itämeren vaiheen Baltian jääjärven tuolloista tasoa. Kun suistokerrostumat syntyivät, vuoroin etenevä ja vuoroin vetäytyvä jäänreuna työnsi sorakerrosten väliin moreenikiiloja ja puski eteensä myös joukon kivisiä ja lohkareisia reunamoreenivalleja. Kyläniemessä reunamoreenivalleja löytyy Kyläniementien varrelta, reunamuodostuman luoteisrinteestä, missä jäätikön reuna sijaitsi moreenien ja suistokerrosten muodostuessa.10
Kuva: Muinais-Saimaa jääkauden jälkeen. Nykyiset vesialueet on merkitty karttaan tummemmalla sinisellä. Vaaleansiniset alueet ovat veden peitossa olevaa aluetta jääkauden jälkeen.1
Kyläniemen tienoilla on ollut asutusta pitkään, mutta esihistoriallisia löytöjä on vähän. Kyläniemestä on löytynyt vain kaksi kivikautista asuinpaikkaa. “Lost Inland Landscapes” -hankkeella tutkittiin eteläisen Saimaan vedenpinnan alle jääneitä kivikautisia asuinpaikkoja, jotta saataisiin tietoa noin 10 000–5700 vuoden takaisen mesoliittisen ja varhaisneoliittisen kivikauden ihmisten toiminnasta, elinkeinoista ja ympäristöstä. Ala-Saimaan vedenpohjasta onkin tehty lukuisia havaintoja kivikautisista kannokoista ja turvekerroksista. Kyläniemen Rastiniemen vastapäätä Sarviniemestä on löydetty vedenalainen metsä ja kantoja, jotka ovat lähes 8000 vuotta vanhoja. Kyläniemestä Pieniniemen edustalta noin kahden metrin syvyydestä on tehty löytö vedenalaisesta kannosta, ja kyseinen alue on ollut 8000 vuotta sitten mannerta.1 Esi- ja varhaishistoriallista asutusta on siis ollut, mutta löydöt ovat vähäisiä todennäköisesti nousseen vedenkorkeuden takia, ja aineisto on jäänyt veden alle.
Asutus
Kyläniemi lukeutuu Taipalsaaren pitäjän vanhoihin asutuksiin. Pääsaaressa asutus on keskittynyt sen keskiosaan kolmeksi kyläksi, jotka tunnetaan nimillä Hentula, Kyhrä ja Suikka. Maarekisterikylän maita on laajalla alueella, myös Suuressa Jänkäsalossa.11
Vanhan Suomen alueella isojaon toteutus alkoi 1820-luvulla. Kyläniemen isojakokartta ja pyykkiselitykset ovat ajalta 1832, 1839 ja 1841. Isojako vakiinnutti yksityisen maanomistuksen ja kiihdytti pellonraivausta ja siirtymistä pois kaskiviljelyksestä. Sillä ei ollut välitöntä vaikutusta karjalaiseen kyläkuvaan, jota leimasi vähäisten peltojen ympäröimien talojen sijainti muutaman talon ryppäinä hajallaan vesistöjen rantamilla tai mäillä. Karjalassa tilojen kokoon vaikutti käytäntö jakaa tila perinnönjaossa veljesten kesken, kun läntisessä Suomessa maatila siirrettiin pitkälle 1800-lukua kokonaisena yhdelle jälkeläisistä.11
Kyläniemeen muodostettiin isossajaossa vanhan asutuksen pohjalta neljä kantatilaa: nro 1 Suikka, nro 2 Hendula, nro 3 Viuhkola ja nro 4 Kyhrä ja myöhemmin lisätty nro 5 Suikka. Kantatilojen halkomiset alkoivat heti isojaon valmistuttua todellista omistustilannetta vastaaviksi. Vuonna 1851 oli jokainen neljästä kantatilasta jaettu vähintään kolmeen osaan, mutta Suikka neljään ja Viuhkonen jopa kuuteen osaan. Uusia asumuksia perustettiin vanhojen talojen lähiympäristöön ja kyläasutus muotoutui nykyiselleen 1940–50-luvuille mennessä. Kyläniemen asukasmäärä pysyi pitkään sadan paikkeilla. Vielä 50-luvulla oli kylässä 26 asuttua taloa ja asukkaita yli 120 henkeä. Suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutos kiihtyi 1960-luvun kuluessa ja vaikutti myös Kyläniemessä, jossa muuttoliikkeen myötä asukkaiden määrä väheni ollen 1980-luvun puolivälissä noin 70; asuttuja taloja tuolloin hieman yli 20.11
Kyläniemen rakennuskanta ei ole kovin vanhaa – useimmat päärakennukset ja navetat ovat sotien jälkeisiltä parilta vuosikymmeneltä. Rakennus- ja huoneistorekisteritietojen mukaan vanhoissa kylissä on kaksi 1800-luvun puolella rakennettua päärakennusta: Kokkopalo ja Viuhkonen II. Näiden lisäksi on alle kymmenen ennen 1940-lukua rakennettua asuinrakennusta. Suurin osa vakinaiseen käyttöön rakennetuista asuinrakennuksista on 1950-luvulta ja 1940-luvun lopulta.11
Kyläniemi -nimi
Suomalaisen paikannimikirjan mukaan Kyläniemi on vuosisatojen kuluessa kirjoitettu monella tavalla: Kylenniemi vuonna 1546 ja Kyleniemi 1559. Joissain kartoissa nimenä on pelkkä Niemi, joissain Kylänniemi. Varmuutta Kyläniemi-nimen alkuperästä ei ole.1
Metsästys ja kalastus
Kyläniemessä on metsästetty niin kauan kuin kyläniemessä on ollut asukkaita. Metsästettävää on ollut runsaasti, niin hirviä, kettuja, mäyriä ja jäniksiä. Metsästettäviä lintuja ovat teeri, metso ja kanadanhanhi. 1500-luvulla kun asutus ja metsästys lisääntyivät, metsästyssaaliit vähenivät. Metsästä pyydettiin turkiksia ja riistaa: hirviä, jäniksiä ja majavia. Orava oli tärkein turkiseläin, ja syötävästä riistasta jänikset ja linnut. 1500-luvulta eteenpäin metsästyksen korvasivat tärkeimpinä elinkeinoina kaskeaminen ja kalastus.1
Kalastuksella on ollut suuri merkitys Etelä-Karjalassa jo keskiajalla. Saimaa sekä Vuoksi ovat olleet tärkeitä kalavesiä. Ilmaista kalastus ei kuitenkaan ollut edes 1500-luvulla, vaan kalavedet olivat verotettuja. Suurin osa verotetuista kalavesistä oli Saimaan nuotta-apajia, osa oli kalaisissa pienissä järvissä. Taipalsaarella lähes kaikilla täysverotetuilla oli hyvät kala-apajat. Lähivesien lisäksi Etelä-Karjalasta lähdettiin eräkalaan Saimaan pohjoisosiin, ja erävesillä kalastettiin tyypillisesti keväisin, ja nuottia saattoi olla mukana jopa sata. Erävesiltä saatu saalis kuivattiin, ja verottajalle piti luovuttaa kevätsaaliista noin tonni kuivattua kalaa: yksi leiviskä nuottaa kohti. Syyskalastuksella pyydettiin muikkuja, jotka säilöttiin suolaan tynnyriin. Syyssaaliista veroa maksettiin nelikon eli neljännestynnyrin verran nuottaa kohti.1
Vanhimmat kalastuksen keinot olivat tuulastus ja hamaralla käynti. Hamaralla käynti tehtiin syksyllä järven jäädyttyä ennen lumen tuloa. Rantavesiin uineita kaloja tainnutettiin lyömällä kirveen hamarapuolella ohutta syysjäätä. Vuosisatoja kaloja on pyydetty rysillä, merroilla, liistekatiskoilla, ongilla ja pitkäsiimoilla. Nuottaa on myös Taipalsaarella vedetty pitkään, ja aiemmin kunnassa oli yli tuhat nuotta-apajaa. Verkot ja uistimet tulivat käyttöön vasta a1900-luvun vaihteessa. Pääasiassa kalat suolattiin, ja osa saaliista myytiin lähinnä Lappeenrannassa. Aikanaan kalastus on ollut Taipalsaarella niin tärkeää, että lahnan kutua ei haluttu häiritä edes kirkonkellojen soittamisella.1
Erilaisia kalastustapoja on kokeiltu Kyläniemessä aktiivisesti. Vuonna 1964 kaikuluotaimella saatiin paikannettua muikkuparvia uusista syvyyksistä, 1966 kokeiltiin troolia ja 1970 oli isorysän pyyntikokeilu. Saalismäärät näillä kokeiluilla olivat valitettavasti vähäisiä. Eteläiselle Saimaalle istutettiin vuonna 1968 noin 800 järvitaimenen poikasta, ja näin pyrittiin elvyttämään kalakantoja. Lohien ja taimenten lisäksi Etelä-Karjalan vesistöihin istutettiin noin miljoona siianpoikasta. Kesällä 1989 pieniä muikkuja ei ollut näkynyt vuosiin, mutta kaksi edellistä kutua olivat kuitenkin onnistuneet, ja alkoi pikkuhiljaa näkyä saaliissa.1
Kyläniemen osakaskunta, entinen kalastuskunta, on Suomen suurimpia. Vesialueita on yli 15 000 hehtaaria ja ne sijoittuvat Kyläniemen etelä- ja pohjoispuolille. Kyläniemen kalastauskunta on perustettu vuonna 1927. Osakaskuntien tehtävänä on järjestää kalastus omalla alueellaan sekä vastata lupien myynnistä ja valvonnasta.1 Tie- ja vesirakennuslaitos rakennutti laivarantaan kalasataman, joka valmistui 1979. Satama käsitti valmistuessaan aallonmurtajan, kuusi veneen kiinnityspaikkaa ja saaliin käsittelylaiturin. 1980-luvun alussa satamaan rakennettiin myös kylmäsäilytys- ja varastotilat.11
Kulkeminen Kyläniemessä
Koko Suomessa, kuten myös Kyläniemessä, tärkein väylä liikkumiseen oli vuosisatoja vesi. Tieverkosto Etelä-Karjalassa oli hyvin harva 1900-luvulle saakka, ja olemassa olevat tiet olivat usein talvisin käyttökelvottomia. Kesällä käytettävien veneiden ja laivojen lisäksi talvella käytettiin jääteitä. Viralliset talvitiet olivat osa valtakunnallista tieverkkoa vielä 1900-luvun alussa. Etelä-Karjalassa virallisia talviteitä oli 1900-luvun alussa kaksi: Lappeenrannasta Taipalsaaren kautta Mikkeliin ja toinen Puumalan kautta Savonlinnaan, Mikkeliin ja Juvalle.9
Vuonna 1734 säädetty laki määräsi, että teiden rakentaminen ja kunnossapito oli maanomistajien eli talonpoikien vastuulla. Vastuun maanomistajien tekemisistä kantoi pitäjä tai tielahko: valvonta oli kruunun- ja siltavoudeilla. Vuonna 1883 tieasetus määräsi, että isojen järvien yli kulkevien teiden viitoitus on kuntien vastuulla, ja pienten järvien ja niittyjen yli kulkevien teiden viitoitus kuului kylille. Taipalsaari palkkasi 1800-luvun lopulla viitoittajia tärkeimmille teille. Kunnan vastuulla oleva talvitieverkko oli Taipalsaarella laajimmillaan 1910-luvulla. Vuosikymmenen lopulla kunta vastasi enää Lappeenrannasta Taipalsaaren kautta Savitaipaleelle kulkeneen talvitien viitoituksesta. Viitoituksen hoito siirtyi käyttäjille.1
Säännöllinen laivaliikenne Kyläniemessä alkoi 1900-luvun alussa ja jatkui vuosisadan puoliväliin. Kyläniemen laivarantoja on ollut ainakin Kutveleessa ja nykyisen Kalasataman rannassa. Kyläniemen laitureissa pysähtyivät useimmat Saimaalla liikennöineet laivat muun muassa höyrylaiva Tuulikki, höyrylaiva Saimaa II ja höyrypursi Ahti.1
Niin Kyläniemessä kuin muuallakin laivareitit olivat nopein yhteys saarista kaupunkeihin, koska tieverkkoa ei ollut pienimpien paikkojen välillä. Laivoilla kuljetettiin henkilöitä sekä tavaraa. Kyläniemestä pääsi myös huvimatkoille Imatralle, Lappeenrantaan ja Mikkeliin. Kesäisin laivoilla tuli työväkeä maataloustöihin Kyläniemeen.1
Kyläniemeen alettiin suunnitella uutta tietä vuonna 1962. Tiehanke oli ollut vireillä vuosikymmeniä. Tie jopa merkittiin karttoihin, vaikka sitä ei edes yritetty rakentaa. Maantie Utulan lävitse tehtiin 1930-luvulla. Kyläniemessä oli 1960-luvun alussa noin 120 asukasta. Asukkaat olivat kalastajia, maanviljelijöitä ja metsätyöntekijöitä. Vihdoin 1960-luvun alussa tiesuunnitelmat alkoivat edetä sen jälkeen, kun presidentti Urho Kekkonen oli pysähtynyt Kyläniemessä vaalikiertueellaan Lappeenrannasta Kutveleen kanavan kautta Puumalaan ja Savonlinnaan. Vaalitilaisuudessa paikalliset Hannu Häkkinen ja Lauri Kosonen kävivät pyytämässä Kekkoselta Kyläniemeen tietä. Tien tekeminen alkoi vuonna 1964, ja se tehtiin Pioneerirykmentin konekomppanian sotilaallisena harjoitustyönä. Vuonna 1965 alkoi suunnittelu tieyhteydestä kanavan yli Kyläniemen kautta Rehulaan, ja hanke liittyi saaristokomitean mietintöön. Samaan mietintöön liittyivät ajatukset saariston sähköistämisestä. Kehnot kulku-, posti-, ja tietoliikenneyhteydet sekä sähkönpuute ja yksipuolinen elinkeinorakenne nähtiin saariston uhkana. Lossilla olisi ratkaiseva merkitys koko Kylänimen kehitykselle.1
Kyläniementie tuli valtion tieksi tammikuussa 1969, ja kunnollinen moottorilossiyhteys saatiin elokuussa 1969, tie myös kunnostettiin samana vuonna.1
Kyläniemen maisema
Kyläniemestä merkittävä osa kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen nimeltään Utulan ja Kyläniemen viljely- ja järvimaisema. Seuraava alueen kulttuuripiirteitä ja maisemakuvaa luonnehtiva teksti on lainausta maisemainventointiraportin aluekuvauksesta:
“Utulan ja Kyläniemen viljely- ja järvimaisemat ovat maisemallisesti monipuolisia Toisen Salpausselän maatalous- ja luonnonmaisemia. Alueen arvot muodostuvat Salpausselän geomorfologisesta historiasta ja harjukasvillisuudesta sekä Utulan ja Kyläniemen edustavista maaseutumaisemista, joita luonnehtivat useat muinaisjäännökset, varsin hyvin säilynyt vanha rakennuskanta sekä perinteinen kylärakenne. Maisemakokonaisuutta rikastavat Toisen Salpausselän rinteiltä ja viljelyalueilta avautuvat monipuoliset järvi-, pelto- ja metsänäkymät.”11
Kyläniemi on myös valtakunnallinen harjujensuojeluohjelmakohde (Ympäristöministeriö 1984). Saimaan vesimaisemaan keskeisenä elementtinä kuuluva ja osaksi kulttuurimaisemaan liittyvä Kyläniemi on geologisesti, biologisesti ja maisemallisesti erittäin merkittävä sekä monikäytön kannalta merkittävä harjualue. Alue edustaa merkittävää kaunista maisemakuvaa ja luonnon merkittäviä kauneusarvoja ja sillä on erittäin merkittäviä erityisiä luonnonesiintymiä.25
Vapaa-ajanasutus
Kyläniemen vanhin kesämökki on everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen 1934 rakennuttama kalamajaksi nimetty hirsimökki Kutveleen kanavan länsirannalla.11
Enso-Gutzeit Oy ja Hackman Oy möivät jonkin verran saaritontteja loma-asutukseen ennen yleiskaavan hyväksymistä 1990-luvun alussa. Yksityiset maanomistajat möivät sekä saaritontteja että Kyläniemen mantereen tontteja.11
Kyläniemi on yritysten työntekijöiden ja järjestöjen jäsenten suosima lomailukohde. Suuryrityksistä Enso Gutzeit Oy oli perustanut Kesärannan lomakylän Kyläniemen pohjoisrannalle 1940- tai 50-luvulla ja Hackman Oy Vaivionniemen lomakylän saaren etelärannalle 1960–70-lukujen vaihteessa, molempia täydennysrakennettiin 1970- ja 80-luvulla. Lomakylät oli tarkoitettu yhtiöiden henkilökunnan virkistyskäyttöön.11
Suur-Saimaan osayleiskaava sai lainvoiman 1994, minkä jälkeen Kyläniemessä alkoi vilkas kesämökkirakentaminen. Enson tontteja oli muun muassa Kyläniemen pohjoisrannalla, ja ne myytiin reilussa kymmenessä vuodessa. Hackmanin tontit olivat pääsaaren etelärannalla. Uudet mökit rakennettiin mukavuuksin ja ympärivuotiseen käyttöön sopiviksi.11
Osayleiskaava uusittiin 2009. Tuolloin Tornator Oy sai pohjoisrannalta lisätontteja, joista osa tuli myyntiin 2011. Seuraavina parina vuotena saaren itäosan pohjoisrannan kapeisiin niemiin syntyi huvilakeskittymä, jossa rakennukset mittakaavan, värityksen ja asemoinnin puolesta työntyvät esille rantamaisemasta paljon näkyvämmin kuin maaston väristykseen sovitetut pienimittakaavaisemmat loma-asunnot.11
Palvelut
Kyläniemen maatilat olivat pieniä. Asutusta oli vähän, joten kyläniemeläisten kirkko ja hautausmaa sijaitsivat Taipalsaaren kirkonkylässä. Seurakunta on järjestänyt Kyläniemessä kesätapaamisia ja maakirkkoja.1
Ennen omaa koulua kyläniemeläiset lapset kävivät Saikkolan koulussa Suuren Jänkäsalon kautta kulkien. Vuonna 1928 Taipalsaarelle vahvistettiin uudet kansakoulupiirit. Kyläniemen piiriin tuli kuulumaan Kyläniemi, lukuun ottamatta Jänkäsalossa olevia taloja, jotka kuuluivat Rehulan piiriin. Kyläniemen supistettu kansakoulu (ylä- ja alakoulu) toimi muun muassa vuokratiloissa. Ensimmäisenä lukukautena koulussa aloitti 22 oppilasta.1
Omaa koulurakennusta jouduttiin odottamaan parikymmentä vuotta. Kunnanvaltuusto hyväksyi koulun rakentamisen Kyläniemeen lopulta alkuvuodesta 1947. Rakennusluvan saanti kouluhallitukselta vei kuukausia. Hirsisen koulutalon urakoineen rakennusmestarin kanssa syntyi aikataulu- ja laatuongelmia. Koulutyö päästiin aloittamaan ehkä jo vuonna 1948, mutta vasta 1953 tehtiin kansakoulun jälkitöiden lopputarkastus. Oma koulutalo valmistui yhteisenä Ruokolahden kunnan kanssa. Koulun viereen raivattiin urheilukenttä.1
Koulun toiminta loppui 1970, viimeisenä lukukautena koulussa oli yksi opettaja ja 12 oppilasta. Oppilaat siirtyivät Ruokolahden ja Taipalsaaren yhteiseen Utulan koulupiiriin. Syksystä 1999 Kyläniemen koululaisten kouluksi tuli Ruokolahden Virmutjoen koulu.1
Rikkosen eli Aholan tila on ollut koko Kyläniemen palvelupiste. Tilan päärakennuksen yhteydessä on toiminut K-kauppa ainakin 1950-luvun alusta lähtien. Kaupanpito loppui elokuun lopussa 2003. Lähes yhtä kauan (1952–2002) kaupassa toimi Postin palvelupiste. Vuoden 1996 loppuun kaupan yhteydessä toimi myös Etelä-Karjalan Osuuspankin toimipiste. Pankkitoiminta oli alkanut 1950-luvulla Taipalsaaren Osuuskassan kassapäivillä, kunnes 1960-luvun vaihteessa perustettiin varsinainen asiotoimisto. Kyläkaupassa on ollut myös Kansaneläketoimiston vastaanottopiste muutamia kertoja vuodessa.1
Ensimmäiset puhelinyhteydet tehtiin 1952 Rikkosen kaupalle, Enso-Gutzeitin lomakylään ja Kutveleen puolelle Almin kaupalle. Puhelinverkon armeerattu järvikaapeli rakennettiin Kyläniemen Inginlahteen Sarviniemestä 1940-luvulla. Vuonna 1964 Kyläniemeen tuli oma puhelinasema. 1970-luvun lopussa kiinteä puhelinverkko automatisoitiin Taipalsaarella. Kyläniemen linkkimasto ja automaattinen puhelinkeskus tehtiin Kyläniementien ja Suikantien risteykseen.1
Kyläniemi on yksi Saimaa Geoparkin kohteista, ja lisää tietoa siitä voit lukea täältä: www.saimaageopark.fi/kylaniemi
Lisätietoa Saimaa Geoparkilta: Muinaismeresta-Saimaaksi.pdf
Kyläniemen laajempi historia löytyy Kyläniemen omasta kirjasta: Kyläniemi. Taipalsaaren Kyläniemen historiayhdistys ry. 2022. Kirja löytyy kirjastosta.