1. Rastiniemi – virran viemää

Kyläniemen Rastinniemi on Toisen Salpausselän näyttävä osa, jossa on eri aikakausien rannanmerkkejä: ylimpänä Baltian jääjärven loppuvaiheen ranta (105 m mpy), alempana Saimaan jääjärven törmät (n. 92 m mpy) ja Suursaimaan rantavallit (82–83 m mpy). Niemen länsisivulla on jopa 20 m korkea eroosiotörmä. Suursaimaan ja nykyisen Saimaan väliin jää aaltoileva sarja rantavalleja.¹³ 

Eroosiotörmän hietaneilikka, jääkauden jälkeen harjuja pitkin levinnyt rauhoitettu kasvi, kertoo alueen luonnon monimuotoisuudesta.¹³ 

Rastinvirran synty 

Rastinvirta syntyi Yoldiameren aikaan 11 400 vuotta sitten ja muuttui joeksi noin 11 000 vuotta sitten, kun sen kynnys kohosi meren pinnan yläpuolelle. Se kasvoi pituutta kohti luodetta, mutta noin 10 700 vuotta sitten Kyrönsalmen kynnyksen nousu aiheutti suiston vetäytymisen takaisin kaakkoon. Noin 10 000 vuotta sitten Rastinvirran virtaussuunta päättyi ja uoma laajeni salmeksi. 

Rantaviiva pysyi Rastinniemen kaakkoisrannoilla lähes paikallaan ajanjaksolla 11 000–10 000 vuotta sitten. Kivikautiset ihmiset saattoivat kalastaa muinaisjoen niskalla.  

Rastinniemen löydökset 

Alueella on hylkyjä ja puolustusvarustuksia (1940–1944). Rastinniemen eteläkärjessä oli puurakenteinen kummeli, jossa oli kolme pylvästä ja maalatut levypinnat.² 

Hylkyjä: 

• Rastinniemen länsiranta: mäntyrakenteisen aluksen hylky, n. 28 m x 6,4 m, nauloilla koottu.³ 

• Rastinniemen itäpuoli: mahdollisesti lotja, säilynyt pohja 25–30 m x 8 m, ympäristössä osia mm. kylkiä ja Venäjän Riikan tehtaan lautanen (1880–1917).⁴ 

• Taipaleenlahti: limisaumainen, taotuilla nauloilla rakennettu hylky (n. 14 m x 3 m), osittain hajonnut, mutapohjassa.⁵ 

• Pieniniemen edusta (Harsapää luodot): tasasaumainen hylky, n. 21 m, yli 40 kaarta.⁶ 

Salpalinja Rastinniemessä 

Rastinniemessä on Salpalinjan aikaisia varustuksia (1940–1944). Alueella oli asemat kahdelle tykille. Haikanniemessä ja Vaivionniemessä oli lisää tykkejä. Kutveleen kanavan lähistöllä oli myös tykistöasema. 

Rastinniemi 

Kyläniemen kärjessä sijaitseva Rastinniemen virkistysalue on näyttävä osa Toisen Salpausselän reunamuodostumaa. Alueella on eri korkeuksilla ja allekkain eri aikoina syntyneitä rannanmerkkejä – ylin ranta Rastinniemessä muodostui Baltian jääjärven loppuvaiheessa ja on nykyisin 105 m mpy. Ylimmän rannan alapuolella on Saimaan jääjärven aikana muodostuneita 3–4 m korkeita rantatörmiä n. 92 m mpy. Lisäksi alueella on runsaasti Suursaimaan aikana muodostuneita rantatörmiä ja –valleja (82–83 m mpy). Rastinniemen kärjen länsisivussa on näyttävä eroosiotörmä, joka on enimmillään 20 m korkea. Suursaimaan muinaisrannan ja nykyisen rantaviivan välistä löytyy sarja allekkaisia rantavalleja, jotka tekevät maastosta aaltoilevaa.13 

Länsipuoleltaan niemi on jyrkkä eroosiotörmä, josta on kulunut maa-ainesta pois aaltojen työn tuloksena. Rantavalleilla kasvaa valkokukkaista hietaneilikkaa, joka levittäytyi alueelle reunamuodostumia ja harjuja pitkin heti jääkauden jälkeen. Hietaneilikka on rauhoitettu kasvilaji.13 

Rastinvirran synty 

Rastinvirran joki syntyy ja kasvaa pituutta (Ajanjakso 11 000–10 700 vuotta sitten). Yoldiamerivaiheen alussa 11 400 vuotta sitten ranta oli Rastinvirralla hiukan nykyistä ylemmällä tasolla, mutta maankohoamisesta johtuen laskusuunnassa. Alin taso saavutettiin noin 11 000 vuotta sitten, kun Rastinvirran kynnys (nykyään 65 m mpy) kohosi Yoldiameren pinnan yläpuolelle. Tuolloin eteläisestä Saimaasta tuli itsenäinen järvi, joka laski Rastinvirran kautta pohjoiseen. Ranta oli 7–8 m nykyistä alemmalla tasolla ja kuroutumiskohtaan syntyi kapea joki. Koska lasku-uoma sijaitsi järvialtaan nopeimmin kohoavassa kohdassa, vedenpinta kääntyi eteläisen Saimaan puolella nousuun. Luoteessa, siis Yoldiameren puolella, rannan laskeva kehitys kuitenkin jatkui ja Rastinvirran joen suisto siirtyi hitaasti kohti luodetta. Joki kasvoi pituutta.  

Rastinvirran joki jatkui ja saavutti suurimman pituutensa noin 10 700 vuotta sitten. Tuolloin Kyrönsalmen kynnys Savonlinnassa nousi Yodiamerivaihetta seuranneen Ancylusjärven pinnan yläpuolelle ja Pihlajavesi kuroutui sen kautta pohjoiseen laskevaksi järveksi. Koska Kyrönsalmi sijaitsi Pihlajaveden pohjoisosassa ja maa kallistui kaakkoon, vesi alkoi nyt nousta myös Rastinvirran luoteispuolella ja siispä vasta noin 300 vuoden ikään ehtineen joen suisto alkoi vetäytyä takaisin kaakon suuntaan. Noin 10 000 vuotta sitten Pihlajaveden tulva saavutti eteläisen Saimaan tason ja Rastinvirran historia pohjoiseen laskevana jokena tavallaan päättyi. Jokiuoma laajeni vähitellen leveäksi salmeksi.  

Rastinniemen kaakkoon avautuvilla rannoilla rantaviiva pysyi ajanjakson 11 000–10 000 vuotta sitten samalla paikalla tai korkeintaan laski hieman Rastinvirran kynnyskohdan kulumisen myötä. Noilla rannoilla, muinaisjoen niskan runsailla kala-apajilla, saattoivat viritellä pyydyksiään myös kivikautiset esi-isämme. Suomen vanhimmat tunnetut esihistorialliset asuinpaikat sijaitsevat Kuurmanpohjassa runsaan 30 km päässä Rastinniemestä. Niiden iäksi on määritetty 11 000–11 400 vuotta. 

Rastiniemen löydökset: 

Rastiniemen alueella on hylkyjä sekä useita puolustusvarustusten kaivantoja, joita on tehty 1940–1944. 

Rastinniemen eteläkärjessä on ollut merimerkkinä puurakenteinen kummeli. Kolme pylvästä, jotka yhdistyvät yläpäästään. Pylväiden yläosaan oli kiinnitetty kolmion muotoiset levypinnat, joihin oli maalattu kaksi vaakasuoraa raitaa.2 

Rastiniemen hylky 

Rastinniemen länsiranta, vesialueella pohjassa tasasaumaisen mäntyrakenteisen aluksen hylky. Hylyn pituus on noin 28 metriä ja leveys noin 6.4 m, aluksen rakentamisessa on käytetty nauloja.3 

Rastiniemen itäpuoli, vesialueella pohjassa:  
Aluksesta (mahdollisesti lotja) on jäljellä yhtenäinen pohjarakennelma, joka on suhteellisen hyväkuntoinen ja ehjä. Kyljet puuttuvat, hylynjäännöksen pituus on noin 25–30 m ja leveys noin 8 m. Rakenteeltaan alus on ollut tasasaumainen ja männystä rakennettu. Hylystä irronneita osia on jonkin verran hylyn ympärillä ja rinteessä, jossa hylky makaa. Osa on ajautunut kauemmaksi rinteen alapuolelle, ympäristöstä löytyi polvia, kyljen kappaleita ja rappusia, jotka ovat todennäköisesti peräisin hylystä. Hieman kauempana hylystä rinteen alta löytyi osittain rikkoutunut Venäjän Kuznetsovin Riikan tehtailla valmistettu lautanen, jonka valmistusaika sijoittuu ajanjaksolle 1880–1917.4 

Taipaleenlahden hylky 

Rastiniemen eteläpuolella on puinen aluksen hylky, vesialueella pohjassa Taipaleenlahdessa. Taipaleenlahti sijaitsee noin 1.3 km Kyläniementieltä Rastinniementien suuntaan kuljettaessa, Rastinniemen eteläpuolella. Kallioiden välisessä lahdessa noin 50 metriä lahden pohjukasta ja noin 200 metriä eteläisemmästä kallioniemestä pohjoiseen.  
Limisaumaisen, taotuilla nauloilla rakennetun aluksen hylky, jonka pituus on noin 14 metriä ja leveys noin 3 metriä. Alus on osittain hajonnut, ja se makaa mutapohjaisessa rinteessä osittain pohjaan hautautuneena.5 

Pieniniemen edustan hylky Harsapää luotojen vierellä 

Kohde sijaitsee vesialueella pohjassa Kyläniementieltä Suikanlahdentietä noin 2.5 km itään ja edelleen Soukkioniemen tietä 1.1 km ja edelleen 500 m Pienniementietä. Maitse kohteelle ei pääse. Tasasaumaisen aluksen hylky, jonka pituus on noin 21 metriä. Hylyssä on havaittu yli 40 kaarta.6 

Salpalinjan puolustusasema Rastiniemessä 

Rastiniemessä on nähtävillä Salpalinjan puolustusvarustuksia, jotka on kaivettu 1940–1944. Kyläniemessä on muuallakin Salpalinjan kohteita. Alla on kuva tykistön sijainneista Saimaan alueella kirjasta: Suomen linnoittamisen historia 1918–1944.  

Rastiniemessä (kohde 11) oli asemat kahdelle tykille. Kalasataman vieressä on Haikanniemi (kohde 12), jonne oli myös varattu kaksi tykkiä. Kyläniemen raskaimmat neljä tykkiä (kohde 13) olivat Vaivionniemen alueella. Myös Kutveleen kanavan seudulla oli kahdelle tykille paikka (kohde 14). 

Kyläniemen linnoittaminen on arvioitu erittäin tärkeäksi. Suora lainaus edellä mainitusta kirjasta: “Koska vihollinen todennäköisesti pyrkii käyttämään hyväkseen vesistöjä, olisi vesistöalueelle ja varsinkin Suur-Saimaalle luotava riittävästi syvyyttä “rakentamalla tykistölinnakkeita (joihin kuuluu myös jalkaväkimiehitys) erikoisesti Taipalsaaren ja Kyläniemen ja Utulan välisille saaristoalueille.” Tämä suunta oli ilmeisesti varallisin, olihan se kahden armeijakunnan sauma ja tarjosi viholliselle mahdollisuuden päästä puolustajan selustaan.“ 17 

Puolustuksen tarkoitukseen pidettiin talviaikaan Saimaan alueella muutamia väyliä myös avoinna.  

Uhanalainen kasvillisuus 

Jään sulamisen jälkeen paljastuneessa maastossa reunamuodostumat ja harjut muodostivat tärkeän leviäimisreitin monille kasveille ja eläimille. Kangasvuokko ja hietaneilikka olivat ensimmäisiä maan valloittajia jääkauden jälkeen. Nämä rauhoitetut lajit kuuluvat edelleen Toisen Salpausselän kasvillisuuteen.10 

Rastiniemessä kasvaa vain paikoitellen tuota uhanalaista hietaneilikkaa, jota ei saa sieltä kerätä eikä kaivaa esimerkiksi kotipihan istutuksiksi. Eikä sen siirtoistutus edes onnistu.  

Kuva: Hietaneilikka.12