7. Seurantalo Väinölä

Seurantalo Väinölällä on pitkä ja monipuolinen historia. Sen seinien sisällä on koettu elämän koko kirjo – on juhlittu häitä ja muisteltu rakkaita hautajaisissa, vietetty isänmaallisia juhlia ja pidetty tansseja. Väinölässä on kuultu sekä lakipuheita että saarnattu evankeliumia, ja siellä on annettu puheenvuoro niin sosialismin kuin kapitalismin kannattajille. Talo on palvellut sekä elokuvateatterina että näyttämönä paikallisille esityksille. Rakennus on peräisin 1880-luvun lopulta ja edustaa kirkonkylän vanhaa rakennuskulttuuria. Sen tiedetään kuuluneen lukkari Erikssonille, ja hänen kuolemansa jälkeen leski myi talon vuonna 1901 Taipalsaaren Nuorisoseuralle. Seura antoi rakennukselle nimen Väinölä kansallisromantiikan hengessä.2 

1900-luvun alussa Taipalsaarelle perustettiin ainakin viisi nuorisoseuraa, ainakin kahdeksan työväenyhdistystä ja kolme raittiusyhdistystä. Lisäksi oli erilaista urheiluseuratoimintaa. ”1900-luvun alussa järjestöelämä oli vilkasta, korkeatasoista ja sivistävää. Pyrittiin myös edistämään hyvien tapojen juurtumista paikkakunnalle.” 20 

Taipalsaaren Työväenyhdistys osti Väinölän v 1917, ja remontoi sen talkoovoimin. Vilkkaan toimintakautensa jälkeen Työväenyhdistys myi Väinölän takaisin Nuorisoseuralle v 1924, jolta rakennus siirtyi kolmen seuran yhteisomistukseen v 1928 Seuratalo Väinölä Oy:nä. Seuraavaksi se siirtyi jälleen talkoilla remontoituna ja laajennettuna Suojeluskunnan omistukseen v 1935. Jatkosodan aikana Väinölä oli puolustusvoimien käytössä, ja siirtyi sodan jälkeen kunnan omistukseen.2 

Sodan jälkeen Väinölä oli monenlaisten kokousten, juhlien ja hauskanpidon paikka. Siellä nähtiin ensimmäiset tv-esitykset ja elokuvat, pidettiin kahvilaa, bingoa ja tanssiaisia.2 

Kuva: Väinölä 1950-luvulla. Taipalsaari - pitäjä Saimaan sylissä, Pentti Jurvanen.

Vuosina 1977–1978 kunta korjasi ja laajensi huonoon kuntoon päässeen talon monikäyttötaloksi.2 Kun kirkonkylä valittiin vuoden 2017 Etelä-Karjalaiseksi kyläksi uutisoitiin Etelä-Karjalan Kylät ry:n perusteluina olleen mm.: perinnemaiseman säilyttäminen, ja lisäksi tuotiin kirkon ja Röytyn ohella esiin “rannassa sijaitsevat kunnantupa ja viime sodista saakka kunnan omistuksessa ollut Väinölä, yksi kirkonkylän merkittävimmistä rakennuksista.”21   

Taipalsaaren kunta panosti rakennusperinteen säilyttämiseen jälleen vuosituhannen vaihteessa useita vuosia kestävällä Väinölän sekä sisä- että ulkopuolen perusteellisella korjaustyöllä ja mahdollisti näin kuntalaisille myös 2000-luvulla moninaisen toiminnan jatkumisen kohta 150 vuotta vanhassa rakennuksessa.