6. Putronniemen kivikautinen asuinpaikka & Mooses Putro

Putronniemi on osa Karhunpään kylää ja se sijaitsee aivan niemen eteläkärjessä luonnonkauniilla paikalla. Putronniemi on saanut nimensä inkeriläissyntyisestä säveltäjä ja kulttuurivaikuttaja Mooses Putrosta, jonka kesähuvila on seissyt niemen kärjessä 1800-luvulta saakka. Mooses Putron eläessä perhe vietti Putroniemessä monet kesät. Saimaan luonto teki Mooses Putroon syvän ja inspiroivan vaikutuksen. Karhunpäässä syntyivät moniin lauluihin sanat ja sävelet. Kerrotaan, että Putro käveli kesäiltaisin hiekkarannalla viulua soitellen ja linnun ääniä matkien. 30Putroniemessä toimii Suomen ainoa Inkeriläismuseo.33 

Putronniemen alueelta on tehty kivikaudelle ajoitettuja löytöjä: saviastianpaloja, saviesineen katkelma ja kvartsi-iskoksia.34, sillä kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Putronniemessä Saimaan Maaveden rannalla, aivan huvilan läheisyydessä. Löydöt on kerätty talteen pintapoiminnassa tien pinnasta. 

Koska kivikausi (8850–1500 eaa.) kesti Suomessa yli 7 000 vuotta, ajanjaksoon mahtui paljon erilaisia kulttuureita, elinkeinoja, asumismuotoja ja uskomuksia. Tärkein yhdistävä tekijä kivikauden Suomen asukkaille vuosituhannesta riippumatta oli kuitenkin eläminen suoraan luonnon resursseista metsästämällä, kalastamalla ja keräilemällä syötäviä marjoja, kasveja, sieniä ja juuria.46 

Kivikautinen asuinpaikka 

Putronniemen alueelta on tehty kivikaudelle ajoitettuja löytöjä: saviastianpaloja, saviesineen katkelma ja kvartsi-iskoksia.34, sillä kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Putronniemessä Saimaan Maaveden rannalla, aivan huvilan läheisyydessä. Löydöt on kerätty talteen pintapoiminnassa tien pinnasta. 

Koska kivikausi (8850–1500 eaa.) kesti Suomessa yli 7 000 vuotta, ajanjaksoon mahtui paljon erilaisia kulttuureita, elinkeinoja, asumismuotoja ja uskomuksia. Tärkein yhdistävä tekijä kivikauden Suomen asukkaille vuosituhannesta riippumatta oli kuitenkin eläminen suoraan luonnon resursseista metsästämällä, kalastamalla ja keräilemällä syötäviä marjoja, kasveja, sieniä ja juuria.46 

Kivikauden pyyntikulttuuri suosi asuinpaikkoina rantoja, sillä kalastus on ollut elinkeinoista tärkeimmässä asemassa.  Kivikauden ihmisen pyyntivälineitä olivat kalaverkot, esimerkkinä Karjalan Kannakselta löytynyt Antrean kalaverkko, joka oli valmistettu pajuniinestä n 8500 ennen ajanlaskun alkua. Myös onkia käytettiin, joihin siima valmistettiin pajun tai lehmuksen niinestä taikka nokkosesta. Koukut oli tehty luusta tai kivestä tai puusta. Kivikoukkuihin kiinnitettiin puu- tai luuväkänen pihkalla tai hartsilla ja puukoukkuihin liitettiin painot esimerkiksi liuskeesta. 43

Kuva: Antrean verkon osia. Sakari Pälsi - Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja XXVIII.47 

Kuva: Sakari Pälsin kuva Antrean löydön kaivauksista vuonna 1914. Edessä verkonkohot, keskellä verkonkivekset, takana luuesineiden löytökohta.48 

Asutuksen kannalta oli ranta-alueilla muitakin etuja ravinnon saannin helppouden lisäksi. Rannat olivat avaria, asuinpaikan raivaamiseen ei tarvittu nähdä niin paljon vaivaa. Kulkeminen paikasta toiseen, kesäisin vettä pitkin ruuhella ja talvisin jäitä pitkin oli helpompaa kuin tiettömät metsät. Suosittuja asuinpaikkoja ovat olleet suojaisat poukamat, kapeikkojen rannat, jokien suut ja niskat, sekä rannan lähellä sijainneet pienet saaret. Mieluiten on asuttu hiekkamaalla, loivalla päiväpuoleisella rinteellä, missä aurinko on lämmittänyt mukavasti ja sadevesi on imeytynyt pian pois.43 

Suomen alueen varhaisimmat asuttajat elivät muutosten maailmassa. Jääkaudella paksun mannerjään painama maankuori kohosi jään sulamisen jälkeen nopeasti, mikä tarkoitti selvästi havaittavaa rantaviivan vetäytymistä ja tuttujen kalojen kutuapajien ja lintujen pesimämatalikkojen häviämistä. Mesoliittisten metsästä-keräilijöiden piti jatkuvasti etsiä uusia pyyntipaikkoja ja vaihtaa asuinpaikkaa liikkuvan rantaviivan mukana.46 

Mooses Putro  

Mooses Putro (30.10.1848–24.11.1919) oli yksi Inkerin kulttuurin valovoimaisimpia vaikuttajia. Hän oli ihminen, jolle mikään inhimillinen ei tuntunut olevan vierasta. Putro sävelsi ja soitti, kirjoitti runoja ja toimitti lehteä. Hänen aloitteestaan syntyi myös inkeriläisiä yhdistävä laulujuhlaperinne.35 

Hänen vuonna 1888 säveltämänsä kappale Nouse, Inkeri! valittiin sama vuonna Kolppanan seminaarin 25-vuotisjuhlan yhteydessä inkeriläisten kansallishymniksi. Tästä syystä Putroa on toisinaan tituleerattu ”Inkerin Paciukseksi”. Sävellyksen lisäksi Putro myös sanoitti kappaleen ensimmäisen säkeistön. Kun laulu painettiin laulukokoelmaan ensimmäisen kerran vuonna 1899, vaaralliseksi katsottu sana ”Inkeri” sensuroitiin pois ja korvattiin sanalla ”kansa”. Aikansa kansainvälisen muodin mukaisesti lyriikasta kuvastuu vahva kansallismielinen eetos.35 

Kuva: Mooses Putron säveltämä “Nouse Inkeri”, Inkerin kansallishymni.

Mooses Putro valmistui vuonna 1863 perustetun Kolppanan seminaarin ensimmäiseltä vuosikurssilta opettajaksi, kanttoriksi ja urkuriksi. Samalla hän liittyi tuolloin vielä varsin vähälukuiseen inkeriläiseen sivistyneistöön, jonka ylevänä tavoitteena oli kansan sivistystason nostaminen ja kansallistunteen herättäminen. Putron panos Inkerin kulttuurille on ylittämätön.35 
Mooses Putro. Mestari auran kurjesta – teos kertoo Putron elämästä ja tuotannosta. 
Mooses Putro oli valistunutta inkeriläistä talonpoikaissukua. Perheen viidestä pojasta kolme koulutettiin pitkälle. Kaksi jäi pitämään kotitaloa. Kirjassa kerrotaan myös veljesten elämästä ja siitä, miten raja erottaa ja määrittelee ihmisten kohtaloita. 35 

Lisää tietoa Mooses Putrosta : Miettinen, H. Mooses Putro - mestari auran kurjesta ja  https://tietava.finlit.fi/inkerilaisia-elamankulkuja/mooses-putro/ 

Kuva: Mooses Putro, 1880-luku. Finna.

Mooses Putron perhe asui Pietarissa. Vuoden 1917 vallankumoukset ja vuonna 1918 alkaneen Venäjän sisällissodan myötä tilanne kuitenkin muuttui radikaalisti. Osa suomalaisista pakeni heti vallankumouksen jälkeen vasta itsenäistyneeseen Suomeen. Putron perhe kuitenkin jäi Pietariin, todennäköisesti monien muiden tavoin otaksuen, että levottomuudet ovat ohimenevä vaihe.35 

Paenneiden joukossa oli suurin osa suomalaisten kirkkojen papeista. Niinpä Mooses Putro hoiti Pietarin suomalaisen seurakunnan asioita veljensä Sakarin kanssa – toimien pappeina, lukkareina ja kirkonpalvelijoina. Mooses Putro katosi hämärissä olosuhteissa Pietarissa marraskuussa 1919 papinsijaisena toimiessaan. Katoamisesta kiersi runsaasti huhuja. Spekuloitiin muun muassa, että Putro olisi joutunut ryöstön uhriksi tai vangittu ja karkotettu Siperiaan. Tapahtumista ei ole kuitenkaan vielä tähänkään päivään mennessä saatu varmaa tietoa. Mooseksen katoamisen jälkeen leskeksi jäänyt puoliso Nanna Putro pakeni Suomeen vuonna 1920. 35 

 Kuva: Mooses Putro ja Nanna Putro o.s. Juvonen Mäntyharjulta 

Mooses Putron kotimuseo 

Mooses Putron kotimuseo sijaitsee Taipalsaaren Putronniemessä. Putronniemi on entinen kalamaja, jonka säveltäjä ja inkeriläinen kulttuurivaikuttaja Mooses Putro hankki perheensä kesänviettopaikaksi 1890-luvulla.  Putronniemen toiminnasta vastaa Nouse Inkeri ry.49 

Saimaan rannalla sijaitseva Putronniemi on mielenkiintoinen tutustumiskohde, jossa konkretisoituu Pietarin, Inkerinmaan ja Suomen pitkäaikainen vuorovaikutus. Pietarissa asunut inkeriläinen kulttuurivaikuttaja: säveltäjä, opettaja, lehtimies ja urkuri Mooses Putro hankki perheelleen 130 vuotta sitten kesäpaikan aikana, jolloin matka Pietarista Taipalsaarelle taittui junakyydillä Lappeenrantaan ja jatkui höyrylaivalla Kallioniemen rannassa olevalle Karhunpään laivalaiturille. Mooses Putrolta säilyneet käsikirjoitukset ja kirjeet kertovat, miten syvän ja inspiroivan vaikutuksen Saimaan luonto teki häneen. Karhunpäässä syntyivät sanat ja sävelet moniin lauluihin.49 

Säveltäjän vuonna 1919 tapahtuneen väkivaltaisen kuoleman ja maailmanhistorian vyöryjen takia Mooses Putron henkilö painui taustalle yli 80 vuodeksi, kunnes suvun viimeinen jäsen Hilkka Putro testamentissaan määräsi huvilan isoisänsä muistoa kunnioittavaan kulttuurikäyttöön vuonna 2010. Putronniemen huvila kertoo tarinaa yhden inkeriläisen suvun historiasta ja vaiheista vallankumouksen myrskyjen keskeltä Suomeen, mutta Mooses Putron kotimuseo esittelee myös inkeriläistä historiaa ja kulttuuria laajemminkin.49 

“Mooses Putron kotimuseo on auki kesäkauden aikana. Aukioloajat ilmoitetaan netissä, Facebookissa sivulla Inkerinkulttuuri ja Etelä-Karjalan tapahtumasivuilla. Muina aikoina Putronniemeen voi tutustua sopimalla käynnistä puhelimitse 041 5455000 tai sähköpostitse nouse@inkeri.fi. Pienin ryhmäkoko neljä henkeä. Opastettu käynti maksaa 10 euroa/hlö. Hintaan sisältyy kahvi/tee.”49 

Inkeriläiset 

Kuva: Tuutarin puku. 

Inkerinsuomalaiset ovat Ruotsin vallan aikana Stolbovan rauhan 1617 jälkeen 1600-luvulla Inkerinmaalle siirtyneiden suomalaisten jälkeläisiä. Inkeriin siirtyi väkeä erityisesti Karjalankannakselta (äyrämöiset) ja Savosta (savakot). Uskonnoltaan inkeriläiset ovat evankelisluterilaisia. Inkeri oli silloisen Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin voimakkaan luterilaistamispolitiikan kohde. Kuningas halusi tehdä valtakuntansa itäisimmästä provinssista luterilaisen puskurin Bysanttia vastaan. Suomalaisia talonpoikia houkuteltiin muuttamaan Inkeriin mm. verohelpotuksia myöntämällä. Inkeri ei siis ollut pakkosiirtola, kuten joskus näkee kirjoitettavan. Inkeriläisiä ei tule myöskään sekoittaa inkerikkoihin, jotka ovat alueen uskonnoltaan ortodoksista alkuperäisväestöä. Noin 15 000 neliökilometrin suuruinen Inkerinmaa ulottui pohjoisessa Karjalankannaksella Rajajokeen, lännessä Narvajokeen ja Laukaanjokeen sekä idässä Laatokkaan ja Lavajokeen.36 

Inkeriläisten äidinkieli oli suomi. Inkerissä puhuttiin useita eri murteita, mitään yhtä ”Inkerin kieltä” ei ole. Nykyisin suomen kieli on saanut väistyä venäjän tieltä inkeriläisten äidinkielenä. Venäjällä asuva nuorempi, itsensä inkeriläiseksi identifioiva sukupolvi ei enää suomea osaa. Virossa asuvat inkeriläiset puhuvat viroa ja Ruotsissa ruotsia.36 

Neuvostoaikana inkeriläiset joutuivat kokemaan kovia. Maatalouden kollektivisointipolitiikka koetteli pääasiassa maataloutta harjoittavien talonpoikien asemaa. Kolhoosien vastustajia karkotettiin eri puolille Neuvostoliittoa. Yhä pahemmat ajat koittivat Stalinin vainon vuosina. Erityisesti 1937–38 suomalaiset joutuivat ankarien etnisten vainojen kohteeksi. Perheitä pakkosiirrettiin pois kotiseudulta ja suomalaisuuden perusteella inkeriläisiä vangittiin ja teloitettiin.36 

Toinen maailmansota merkitsi lopullista niittiä inkeriläiselle yhteisölle. Saksalaisten hyökkäys kohti Pietaria jakoi Inkerin kahtia. Neuvostoliiton sotatoimialueella olevat inkerinsuomalaiset joutuivat Leningradin saartorenkaaseen, josta heidät vuonna 1942 pakkosiirrettiin Siperiaan. Saksalaisten valtaamilla alueilla asuvat inkeriläiset evakuoitiin jatkosodan aikana Suomeen, josta suurin osa palasi rauhan tultua Neuvostoliittoon. Entisten asuinsijojen sijaan tulijat sijoitettiin mm. Keski-Venäjälle ja Pihkovan ja Novgorodin alueille.36 

Toisen maailmansodan jälkeen inkeriläiset ovat asuneet pysyvästi diasporassa. Vaikka osa palasi Stalinin kuoleman jälkeen kotiseudulleen, he asuvat hajanaisina pesäkkeinä miljoonakaupungin ympäristössä eikä Inkeristä sosiaalisena ja kulttuurista yhteisönä voida puhua. Inkeriläisaktivistien mielellään liputtama ”Koti-Inkeri” on virtuaalinen käsite. 36