2. Kannuksen linnavuori

Kannuksen rautakautinen linnavuori on läntisin Pien-Saimaan kolmesta linnavuoresta. Kallioalue on noin 150x80 metrin suuruinen. Kaakkoispuolen maayhteys on loivaa maastoa, ja siellä sijaitsee edelleen havaittavissa olevia puolustusmuurin kivirakenteita. Kannuksen linnavuorella on säilynyt kolmella puolella veden ympäröimiä kivivalleja. Kallion laki kohoaa yli 15 metriä Saimaan pintaa korkeammalle, ja sen järvenpuoleiset sivustat ovat jyrkänteisiä.16, 17 Arkeologi Timo Miettinen on tehnyt vuonna 1975 alueella arkeologisen inventoinnin.16  

“Linnavuoret on alun perin rakennettu ulkoisesta paineesta johtuen suoja-, pako- tai puolustuspaikoiksi tarkoin valittuihin paikkoihin yleensä asutuksen läheisyyteen. Vesistö on ollut paikoin valinnan tärkeä elementti, ja vesiväylien rannoille rakennetuilla linnavuorilla on ollut useiden kymmenien kilometrien mittaisia savumerkkeihin perustuvia viestintäjärjestelmiä.”18  

Taipalsaaren kolme linnavuorta sijaitsevat Kuivaketveleessä, Turasalon saaressa ja Kannuksessa. Näiden välinen savumerkkijärjestelmä voi kenties olla mahdollinen. 

Kuva: Näkymä Kannuksen Linnavuorelta länteen. Leena Salonen 2022.

 “Muistitiedon mukaan ovat kylän pojankoltiaiset 1900-luvun alussa vieritelleet kalliolta kiviä sunnuntaisin ohi soutavien kirkkomatkalaisten säikyttelemiseksi. Merkittävä osa puolustusmuurin kivistä lienee nyt Saimaan pohjassa. Kenenkään ei kuitenkaan tiedetä loukkaantuneen.”19 

Kannuksen linnavuoren länteen ja lounaaseen aukeavassa, vedenrajaan laskevassa kalliossa on ainoastaan järveltä nähtävä kalliomaalaus, joka esittää useita ihmishahmoja, joiden kädet on kohotettu. Näiden yläpuolella on aaltomainen viiva ja heikosti erottuva kuuden pystyviivan sarja. Maalauskentän alaosassa on hyvin heikko, vasemmalle katsova hirvi, jonka jalat on taivutettu vatsan alle.20 

Kannuksen linnavuori sijaitsee Maaveden ja Lavikanlahden reittien risteyksessä olevan niemen kärjessä. Länteen ja lounaaseen aukeavassa, vedenrajaan laskevassa kalliossa on ainoastaan järveltä nähtävä kalliomaalaus. Maalaus on sään haalistama, mutta kuvankäsittelyllä siitä saadaan kuviot erottumaan.21  

Kuva: Kannuksen linnavuoren kalliomaalaus Pekka Kivikkään tulkitsemana.21

Maalaus esittää useita ihmishahmoja, joiden kädet on kohotettu. Näiden yläpuolella on aaltomainen viiva ja heikosti erottuva kuuden pystyviivan sarja. Maalauskentän alaosassa on hyvin heikko, vasemmalle katsova hirvi, jonka jalat on taivutettu vatsan alle.20  

”Kalliomaalauksen sijainti muinaislinnan yhteydessä on harvinaista, sillä muinaislinnat ajoitetaan yleensä vasta rautakaudelle (0–1150 jKr.), kun kalliomaalaukset ovat pääosin sitä vanhempia.”17 Kalliomaalauksen iäksi on rannansiirtymiskronologian perusteella arvioitu BP 4979-4384 vuotta, eli vuosilta 3000–2600 eKr. 21  

Maalauksen löysivät arkeologit Kaarlo Katiskoski, Teemu Mökkönen ja Risto Kessell, jotka vetivät kesäkuussa 1997 arkeologisia kaivauksia Vaaterannassa ja asuivat linnavuoren kupeessa olevassa lomakylässä. Arkeologeilla oli käytössä soutuvene, jolla he kiertelivät vapaa-aikana vesillä. Tällaisella iltasoutelulla arkeologit löysivät esihistoriallisen kalliomaalauksen linnavuoren kyljestä. ”Jos olisimme asuneet kaupungissa, olisi maalaus jäänyt löytymättä,” on arkeologi Teemu Mökkönen todennut.22 

Kannuskylä 

Kannus esiintyy Taipaleen hallintopitäjän kyläluettelossa vuodelta 165513, mutta muissa virallisissa lähteissä Kannus ja Juntula on mainittu jo 1550-luvuilla. Sukujen oletetaan olevan lähtöisin yhteisestä kenties 1500-luvulla eläneestä kantaisästä ja kantatalosta. Kannus-nimen otaksutaan viittavan maaston muotoon.9  

Kannuksen alueelle on 1500–1600-lukujen vaihteen karttaan merkitty Tickalan ja Mändumc (?) n tilat melko lähelle toisiaan sekä hieman niistä pohjoiseen Nifva. 

Kannuksen alue on tarjonnut sopivan ympäristön niin kivikauden kalliotaiteelle ja asumiselle ja rautakauden turva- ja hautapaikoille kuin myös myöhemmälle yritystoiminnalle. 1930-luvun puolivälissä aloittivat etelään avautuvalla suotuisalla ranta-alueella Mauri Tikkala laajamittaisen viljelytoiminnan sekä Viktor ja Hilma Niiva vähittäiskauppatoiminnan.   

“Varhaisempina aikoina kruunu kielsi kaupan harjoittamisen maaseudulla, ja kahdesti vuodessa oli sankoin joukoin vaellettu markkinoille myymään ja ostamaan. Kaupankäyntiä koskeva kielto oli kumottu vuonna 1859, ja vuonna 1879 voimaan astunut elinkeinolaki teki kaupan harjoittamisen täysin vapaaksi. Kunnalla oli kuitenkin oikeus hyväksyä tai evätä uuden ammatinharjoittajan tulo seudulle.”4  

Saaristokunnassa kauppaan liikkuivat sekä asiakkaat että tavarat vesi- ja jääteitä pitkin.  “Vaikka kaupasta sai kaikkea nuppineulasta leikkuupuimuriin, vaikeuttivat sota ja sitä seurannut pula-aika kaupankäyntiä: korttikauppa kesti viisitoista vuotta.”4  

KUVA: Mauri Tikkala. Taipalsaari - Pitäjä Saimaan sylissä, Pentti Jurvanen s. 161. 

Tikkalan puutarha tuotti vihanneksia ja hyöty- ja koristekasveja. Viljelyä tehtiin sekä kasvihuoneissa että avomaalla. Omenapuita, mansikkaa ja tomaattia kasvatettiin 1940-luvulla pääsääntöisesti avomaalla, mikä kertoo paikan erityisen suotuisasta mikroilmastosta. Myöhemmin rakennettiin suuret kasvihuoneet ja toiminta oli laajimmillaan 1970 ja 1980-luvuilla. Tikkala oli edelläkävijä Suomessa mm. Joulutähtien kasvattamisessa ja tuotannossa.23 Nykyisin Tikkalan puutarhan alueella sijaitsee tilan nykyisen isännän Heikki Tikkalan istuttama koristepuiden, hedelmäpuiden, lehti- ja havupuiden sekä ruusupensaiden ja muiden kukkivien kasvien erittäin viehättävä puutarha-alue. 24