1. Olkkola – kartano, kylä ja kansa

1560 –luvulla on vanhan kartan mukaan Olkkolan kylässä ollut parikymmentä taloa.  

Kuva: Talojen lukumäärä kylissä. Suomen asutus 1560 –luvulla: kartasto, Helsinki 1973 

Olkkolan kylä alkaa joitakin satoja metrejä Hovinmäen risteyksestä Leväseen päin ja päättyy Ylä-Karhulan tilan jälkeen Karhulan mäkeen. Kylän nimi juontuu Olkkonen-sukunimestä. Kylässä sijaitseva Olkkola -niminen tila on ollut saman suvun hallussa jo vuodesta 1618 lähtien ja on Taipalsaaren kolmanneksi vanhin tila. Ensimmäinen isäntä oli Nuutti Pietarinpoika Olkkonen 1618–1661. 

Kuva: Olkkolan tilan sukutaulu.15

Kuva: Olkkolan kylän talot ja sukupolvia vuosien varrella. Tiina Mikkola.

OLKKOLAN TARINAA

Kuva: Ilmakuva Mikkolan tilasta Olkkolassa 1950 –luvun lopulta.  

Veijo Mikkolan arkisto. 

Olkkola oli iso ja vauras tila, jossa oli piikoja ja renkiä. Tilaa on isännöinyt Olkkonen, Innanen ja Mikkola nimisiä isäntiä ja emäntiä. Nykyinen isäntä (2025) Veijo Mikkola on ollut isäntänä vuodesta 1962 lähtien. Adam Mikkola muutti 1870 Lemin Hyvärilän kylästä Taipalsaarelle ja toimi Olkkolan tilan isäntänä 1871–1914. Hänen puolisonsa oli Alviina Vauhkonen. Heidän lapsiaan olivat Elsa, Arvid (josta tuli seuraava tilan isäntä 1937–1939), Tyyne, Kerttu, Armas, Amanda ja Aarni. Arvidin kuoltua 1939, tilan isännäksi nousi Arvidin ja Hilman vanhin lapsi Aarne Mikkola.16 

Tilan maita sijaitsi laajasti Olkkolan kylällä sekä Peltoin Syvänmaalla eli Pyhälahdella Peltoin ampuma-alueen läpi Rantatietä Pönniälään päin. 1890-luvulla rakennetun talon rakennuspuut tuotiin läheltä Savitaipaleen rajaa. Tilalla on harjoitettu maa- ja metsätaloutta sekä koneurakointia. Tilalla on ollut aikojen saatossa sikoja, lehmiä, kanoja ja hevosia (sekä työ- että ravihevosia). Kesällä lehmät vietiin Syvänmaalle kesannoimaan ja niitä käytiin lypsämässä siellä päivittäin. Siihen menikin koko päivä matkoineen. Välimatkat kuljettiin hevosella tai polkupyörällä paikasta toiseen. Kesäisin tehtiin viljaa ja heinää sekä haravoitiin pelloilla. Navettahommat olivat talon naisten vastuulla. Ensimmäinen traktori tuli tilalle Taipalsaaren maatalousnäyttelystä Röytystä 1953. Talon nykyinen isäntä Veijo Mikkola (s.1949) oli ollut mukana tätinsä Kirstin kanssa näyttelyssä.16 

Olkkolan kylän Mikkolan talo on ollut saman suvun hallussa jo vuodesta 1618 lähtien. Ensin Olkkosen nimellä ja myöhemmin Mikkolan nimellä. Ensimmäinen isäntä talossa oli Nuutti Pietarinpoika Olkkonen (vv. 1618–1661) ja nykyinen isäntä Veijo Aarnenpoika Mikkola on isännöinyt taloa 1962 lähtien.  Nykyinen Mikkolan talo on rakennettu vuonna 1890.16 

Sota-aikaan 1940-luvulla talossa asusti pari viikkoa sotilaita. Sota-aikana Olkkolan tila toimi alueella turvapaikkana evakkoperheille, kun monet uskoivat, että vihollinen ei hyökkää saaristoon. Joutsenon Parjalasta saapui evakkoon useita perheitä, kuten Sunit ja Tujulat, jotka toivat mukanaan karjansa, viljansa ja taloustavaransa. Tila täyttyi väestä, ja pihapiirin aitat hyödynnettiin sekä majoitukseen että ruokien säilytykseen.16 

Elämä kylässä jatkui poikkeusoloista huolimatta yhteisöllisyyden voimalla. Apua annettiin ja saatiin – esimerkiksi Olkkolan kellarissa säilytetty äidinmaito auttoi selviytymään Peltoissa ennenaikaisesti syntyneen vauvan vaikeista alkuvaiheista. Kylän emännät, kuten Alviina Mikkola, olivat avainasemassa huolehtimassa niin omista kuin vieraistakin. Evakot asuivat Olkkolassa parin vuoden ajan, ennen kuin palasivat kotiseudulleen. Kylä jäi monelle merkittäväksi paikaksi, josta selviytymiseen ja yhteenkuuluvuuteen liittyvät muistot elävät yhä. Olkkolasta ei väen tarvinnut sota-aikaan lähteä kuitenkaan mihinkään evakkoon, vaan elämä jatkui tavalliseen tapaan. Talvet olivat ankaria. Pakkasta oli niin paljon, että sähkölangat ujelsivat. Tuvan uunia, joka oli tehty kivistä, piti lämmittää kaksi kertaa päivässä.16 

Kylän torpparit kävivät Olkkolan talossa saunassa lauantaisin, koska heillä ei ollut saunoja. Talon tytöt kampasivat saunojien hiukset. Olkkolan taloon tuli myös koko kylän posti. Samoin Olkkolan talossa oli puhelin ensimmäisenä kylällä. Olkkolan aitan katolla oli kello, jolla kutsuttiin talon väkeä syömään. Kellon soitto kuului Kapomäelle asti. Haikon (nykyisin Kalervo Haikon tila) talon kelloa soitettiin aina silloin, jos jotain tapahtui tai oli jokin hätä kylällä.16 

Olkkolan kylässä Turreen talon vastapäätä tien toisella puolella sijaitsi Anton Mikkolan (s. 1876–1952) paja. Anton (Arvidin veli) oli myös toiminut laivurina. Laivaliikenteen lakattua Anton paneutui pajan töihin. Anton oli taitava käsistään ja teki kaikenlaista kirveen teristä katiskoihin ja rekiin. 16 

Maavedellä seilanneet höyrylaivat ottivat Olkkolan rannassa olleelta laivalaiturilta kyytiin niin matkustajat kuin Lappeenrannan torille vietävät tuotteet.  

Olkkolan maita, ns sydänmaita, on ollut myös Pönniälän Pyhälahdessa. Sinne vietiin lehmät kesällä laitumelle ja käytiin lypsämässä siellä. Joskus väki vietti siellä yötkin karjamajassa.  

1950-luvun alussa Olkkolan kylässä asui 61 henkilöä, vuonna 2025 asuu 23 henkilöä.39 

Kuva: Olkkolan tuvassa hirsien välissä on tupaan päin tulossa oleva luoti muistona sota-ajoista, todennäköisesti sisällissodan ajalta. Luoti on lävistänyt hirsien välissä olevan eristeen ja pysähtynyt siihen. Tarkempaa tarinaa luodin taustoista ei ole tiedossa.39  Veijo Mikkola 28.2.2025. 

OLKKOLAN TILAN ISÄNTÄ AARNE MIKKOLA

Kuva: Aarne ja Aliina Mikkolan häät 4.5.1947, Tiina Mikkolan kotialbumi. 

Aliina Mikkola tuli miniäksi taloon Peltoin Kaikkolan talosta. 

Olkkolan eli myöhemmin Mikkolan talon isäntä vuosina 1939–1962 on ollut Aarne Mikkola. Hän syntyi vuonna 1920. Olkkolan tila on perustettu v 1618. Aarnen isoisän isä oli Adam Mikkola. Hän muutti Taipalsaaren Olkkolaan Lemin Hyvärilän kylästä 1871.  

Aarne Mikkolan haastattelu 2014–2015 (Seppo Maukonen): 

“Olen elättänyt itseni 11 –vuotiaasta lähtien. Lopetin silloin koulunkäynnin. Aloitin koulun 7 –vuotiaana Leväsen koulussa ja kävin kansakoulua vain neljä vuotta. 

Työtä oli silloin paljon. Olin ikäiseni kaverin Kauko Hulkkosen kanssa töissä Leväsen sahalla kahtena talvena vuosina 1931–32. Sahalla oli yksi raami ja kaksi miestä oli vuokrannut sen käyttöönsä. 

Hidastahan se oli, kun kahta löysiä sahasivat. Päivässä tehtiin 30–40 runkoa. Aamupäivällä laskivat pinnat ja iltapäivällä tekivät lautaa ja lankkua. Myö poikaset lapioitiin lumia taapelien pohjilta ja olin minä hevosmiehenäkin, kun ajoin herroja puita mittaamassa. Tukkien ajossa oli viis—kuus hevosta.  

Yhdellä tai kahdella lotjalastilla menivät puut sitten eteenpäin. Sahan omisti Hulkkosen Eevertti Kilkkilän kylästä. Eevertin vaimo oli miun isän sisko. 

Olin sahalla myös tiemiehenä. Myöhään syksyllä ja talvella, kun aurinko lämmitti lumen toiselta ajoraiteelta, ajoura kallistui ja se piti talloa suoraksi. Yön aikana se taas sitten kovettui aamuksi ajokuntoon. Tätä ajouran tasoitushommaa tehtiin iltaisin ja öisin. 

Kesät olin perunankaivussa, kun siihen kyselivät. Kuokalla kaivettiin monena syksynä. Rippikoulustakin kun pääsin pois, niin illalla menin kaivamaan perunoita. 

Silloin harrastin hiihtoa ja kisoissa kävin paljon. Vuonna 1935 hiihdin ensimmäisen kerran piirin mestaruuden Lemillä.  

Suomen mestaruuksia on minulla yhteensä 53 kaikissa sarjoissa, ikäsarjasta 14–v ylöspäin. Viimeisin MM hiihtoni oli Itävallassa vuonna 2006. Voitin siellä kultaa 10 ja 20 kilometrin hiihdoissa.” 

Kuva: Aarne Mikkola Mikkolan navetan edessä.17